Hae
Jennyferin kotona

Muutto taaperon kanssa – Miten selvisin?

Kolmas päivä uudessa kodissa alkaa olemaan pian takan. Kun katselen ympärilleni siivottuani taaperon leikit, niin aika kivasti olen kuitenkin jo saanut paikkoja laitetuksi, vaikka se paikoittain hieman haastavaa on ollutkin. Kun minä saan kaksi tavaraa kaappiin, niin Noel ehtii vetää viisi ulos. Muutosta seurasi pieni bloggaustauko. Netti asennettiin kyllä ajallaan heti ensimmäisenä päivänä, mutta en löytänyt sitä laatikkoa, johon olin pakannut modeemin. Toisaalta, lapsen kanssa piti priorisoida toimiva keittiö ja pyykkihommat. Toki puhelimella saa jaettua nettiyhteyden koneelle ja kirjoittaa voi sillä puhelimellakin, vaikka minä mieluummin kirjoitan nämä pidemmät jutut edelleen ihan läppärillä ja kymmensormijärjestelmä sauhuten. Mutta, hypätäänpä pari päivää taaksepäin ja katsotaan, miten onnistuu muutto taaperon kanssa.

Muutto taaperon kanssa vaatii vain vähän enemmän pohdintaa esim astioiden suhteen, kuin että sen tekisi itsekseen

Muutto taaperon kanssa vaatii vain vähän enemmän pohdintaa esim astioiden suhteen, kuin että sen tekisi itsekseen

Pakkaaminen

Aloitin pakkaamisen 4 viikkoa ennen muuttoa ja se oli juuri sopivasti. Joka päivä laitoin laatikoihin jotakin Noelin nukkuessa tai hereillä ollessa. Minun ei tarvinnut kertaakaan ottaa varsinaista pakkausrupeamaa tai järjestää sen takia Noelille hoitoa. Pakkaaminen hoitui niin sanotusti vasemmalla kädellä. Vaikka mulla ei ole mielestäni paljoakaan tavaraa, niin aika paljon on kuitenkin sellaista, jota ei välttämättä tarvitse, mutta on tunnelman, kodikkuuden tai muun syyn takia kiva olla olemassa. Niitä pystyi helposti pakkaamaan heti pois alta. Pakkaamista helpotti myös se, että meillä oli Noelin isän kanssa joitain asioita tuplana ja esim. kattiloita, ruokailuvälineitä, mukeja jne. sellainen määrä, että helposti pystyin pakkaamaan ajoissa omani pois ja pärjättiin loppuaika niillä, mitä hänelle jäi. Välillä Noel ehti purkaa laatikoista sen, mitä minä ehdin sinne laittamaan, mutta siitäkin selvisin sillä, että nostin usein pakattavan laatikon toisten laatikoiden tai nojatuolin päälle, jolloin pienet kädet eivät sinne yltäneet.

Ensimmäisiä tavaroita uudessa kodissa

Ensimmäisiä tavaroita uudessa kodissa

Muuttolaatikot ja säkit

Minulla oli omasta takaa 5 kpl muovisia kannellisia 60 litran säilytyslaatikoita, jotka palvelevat muutossa erinomaisesti. Lisäksi sain ystävältäni lainaan 15 kappaletta näppärästi kasaan taiteltavia pahvilaatikoita, joiden koosta ei ole aavistustakaan. Kuvailisin niitä sylissä kannettaviksi, sillä muuttomieskin kantoi niitä kaksin kappalein käsissään. Jätesäkkejä oli vain viisi. Yksi niistä täyttyi sohvasängyn selkänojan tyynyillä. Lopuissa oli paljon sellaista, mitkä eivät sopineet laatikoihin. En siis tehnyt siltä osin perinteistä pakkaamista, että kaikki pehmeä, vaatteet yms. olisi säkeissä, vaan käytin niitä mm. suojana muille pahvilaatikoissa, jolloin aina ei tarvinnut erillistä sanomalehteä kääriä särkyvien ympärille. Kaikki omaisuuteni mahtui näihin vallan hyvin, paitsi parikymmentä viherkasvia jätin vielä entiseen asuntoomme, sillä en olisi saanut niitä paleltumatta perille. Otan ne tulevana viikonloppuna mukaan viedessäni Noelin yöksi isälleen, sillä saan ne silloin nostettua lämpöiseen autoon.

Muutto oli nopea ja kivuton

Muutto oli nopea ja kivuton

Muutto

Itse muutto hoitui muuttofirman kautta. Sieltä tuli kaksi miestä ja kuorma-auto. Olin luvannut kantaa myös itse, mutta laatikoiden jälkeen totesin olevani vain tiellä ja luovutin homman kokonaan ammattilaisten käsiin. Muuttomiehet tuli sovitusti, mutta alkuun haasteita aiheutti rappusiivoojien huonosti parkkeeraama auto, jolloin muuttoauto ei päässyt oven eteen ja juuri meidän rappukäytävän tehopesu sellaisella määrällä saippuavettä, että liukastumisen vaara oli todellinen. Olin laskenut, että kuorman pitäisi olla valmis tunnissa, sillä muuttoni oli firman luokituksenkin mukaan kevytmuutto. Minulta puuttui pesukone, sohva, sänky, ruokapöytä ja tuolit, olohuoneen pöytä, mikro, matot, silityslauta ja lamppuja. Ja niin se meni. Tunti siitä kun ensimmäinen tavara kannettiin, oli homma ohi. Olin ennen sitä pakannut oman autoni täyteen Noelin isän kanssa ja jo edellisenä päivänä vienyt yhden autollisen tavaraa samalla, kun vein Noelin yöhoitoon mummon ja ukin luokse. 40 minuutin matkan jälkeen alkoi muuttoauton purkaminen ja siinä pystyin auttamaan jo huomattavasti enemmän. Purku kesti 40 minuuttia. Tämä oli toinen kerta, kun käytin muuttofirmaa ja kun sen on kerran tehnyt, niin ei tee mieli soitella kavereita ja puolta sukua jeesaamaan.

Uuden kodin avaimet

Uuden kodin avaimet

Noel kotiutuu

Isäni tuli myös mestoille uuden pesukoneeni kanssa ja muuttomiehet kantoivat senkin ystävällisesti paikalleen. Isä jäi virittelemään sitä, tiskikonetta ja kattovaloja, kun minä lähdin hakemaan kaappeihin täytettä ruokakaupasta, sillä taaperoinen saapuisi seurakseni muutaman tunnin kuluttua. Kauhulla katselin kämppää, että tännekö se Noel toisaan pitäisi ottaa… Kauppareissun jälkeen laitoin ensimmäisenä hänen sängyn valmiiksi ja kun aikaa oli, niin asettelin myös hänen leluja huoneen lattialle esille. Hän oli niin riemuissaan niistä! Ihan kun olisi nähnyt niitä piiiiitkän tauon jälkeen, vaikka ne olivat vain siirtyneet uuteen paikkaan yhden yön erossa olon jälkeen. Olin hakenut ennen Noelin tuloa ystävältäni mikron, josta hän luopui sopivasti keittiöremonttinsa takia. Olin löytänyt astioita myös sen verran, että sain iltapuuron tehdyksi ja syötetyksi. Noel nukahti aivan tavalliseen tapaan omaan tuttuun sänkyynsä, vaikkakin omassa huoneessa ja uudessa kodissa. Minä puuhastelin yömyöhään asti.

Muutto taaperon kanssa meni todella kivuttomasti, kun hommat aloitti hyvissä ajoin ja hoidon järjesti varsinaiseen muuttoajankohtaan. Tärkeää oli myös, että uudessa kodissa on heti paljon tuttuja elementtejä ja samat rutiinit ja rytmit. 

Lue myös: Ero ja muutto

<3. Jennyfer

Ero ja muutto

Kamalan vaikeeta alkaa kirjottamaan sisältöä tällä otsikolla. Olisi helppoa, jos vaan voisin suolta kaiken pihalle, mutta en tietenkään voi tehdä niin. Olen miettinyt monta kertaa, miten paljon teille kerron. Mihin vedän rajan. Sanottavaa ja kirjoitettavaa olisi varmasti paljon ja voi olla, että myöhemmin muiden yksityisyyttä kunnioittaen tulen omia tuntemuksia ja ajatuksia täällä käsittelemään enemmänkin, tai sitten en. Jää nähtäväksi. Tällä kertaa nyt kuitenkin ilmoitan, että me eroamme Noelin isän kanssa ja muutamme tiistaina erilleen.

Ero

Taustaa

Minä tulin yllättäen raskaaksi noin vuosi yhdessä olomme jälkeen, vaikka 3,5 vuotta aiemmin olin saanut yksityiseltä lapsettomuusklinikalta tuomion, etten voisi saada lasta, jota olin silloin tekemässä yksin luovutetuilla soluilla ja inseminaatiolla. Meidän suhde oli pitkälti kahden vapaan aikuisen viikonloppusuhde, vaikka asuimme vain muutaman kilometrin päässä toisistamme. Emme juuri nähneet arkena, mutta viikonloppusin teimme aina jotain kivaa, reissujakin. Yllättävä raskaus toi tietysti suhteeseen omat haasteet, enkä halua nyt siitäkään kirjoittaa enempää. Noel syntyi ja me asuimme edelleen erillämme. Olin laittanut Noelille ja minulle ihanan kodin yksiöön. Tasan vuosi sitten joulukuun ensimmäisenä päivänä, Noelin täyttäessä pian 3 kk, kannoimme kamat saman katon alle, tähän kolmioon, jossa nukun enää kaksi yötä.

Luin juuri uudestaan postauksen vuoden takaa, jossa kerron meidän muuttavan yhteen. Miten onnellinen olinkaan siitä, että saamme olla jatkossa niin paljon yhdessä, perheenä. Odotin, että pääsen sisustamaan meille kotia, tekemään siitäkin postauksia. Toisin kävi. Koko homma lähti aivan toisille raiteille. Heti. Riitaa ja pahaa mieltä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Koko vuosi. Ei saatu yhteistä elämää ja arkea toimimaan mitenkään. Ei mitenkään. Ollaan ihmisinä ja tavoiltamme aivan erilaiset, täysin toistemme vastakohdat ja voin sanoa, että näin jyrkällä erolla ne vastakohdat ei tosiaankaan täydennä toisiaan. Me ei oltu tiimi. Me ei oltu me.

Sydän on täynnä arpia

Nyt

Lähtökohdat suhteemme ja perhe-elämän onnistumiselle on ollut todella haastavat, enkä ole voinut kaikista haasteista ja ongelmista edes mainita, sillä ne ovat koskettaneet minua vain välillisesti, mutta paljon ja syvästi. Yhteistä taivalta jää taakse lähes kolmen vuoden ajan. Emme ole olleet näin hyvissä ja sopuisissa väleissä kahteen vuoteen, mitä nyt olemme muutaman viikon ajan olleet. Tiedän, että ratkaisu on ollut oikea. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että me yritimme. Katsoimme tämän loppuun asti. Ikinä ei tarvitse miettiä sitä, olisiko meistä ollut perheeksi. Nyt tiedetään, ei ollut, ja näiden päätösten kanssa on helppo ja hyvä elää. Tiedän jo nyt, että kaikki tulee toimimaan paremmin, kun emme ole yhdessä ja saman katon alla. En halunnut enää päivääkään kasvattaa lastani sellaisessa ilmapiirissä, joka meillä vallitsi. Olin tarkka, että Noel ei kuulisi, mutta loppua kohti itsehillintä alkoi pettämään yhä useammin ja useammin. Ämpäri täyttyi ja tulvi. 

Meidän molempien elämässä asiat ovat lähteneet rullaamaan hyvään suuntaan sen lisäksi, että välit ovat oikeesti hyvät ja rauhalliset. Olemme nyt jopa tehneet asioita yhdessä, ja tulemme varmasti tekemään vastakin. Väliltämme on poistunut valtavat määrät odotuksia, paineita, ahdistusta, pahaa mieltä, väärinymmärrystä, vihaa ja rumia sanoja. Olemme molemmat löytäneet sellaiset asunnot, jotka halusimme. Noelin isä jää asumaan Helsinkiin, mutta ylihuomenna minä muutan Noelin kanssa Hyvinkäälle. Sinne, missä apuna ja tukena on kaikki sukulaiset ja lukuisat ystävät.

Blogi ja Instagram

En voi sanoa, että elämässäni kääntyisi uusi sivu, vaan siinä siirrytään ihan kokonaan uuteen teokseen. Välillä on ollut niin vaikeaa, että blogia on joutunut tekohengittämään, vaikka se onkin ollut minulle äärimmäisen tärkeä pakopaikka ja voimavara siitä huolimatta, etten ole voinut puhua, missä mennään. Blogin instagram tilin jouduin sen sijaan sulkemaan, sillä en pystynyt jakamaan siellä lastani lukuunottamatta paskaa elämää sen vaatimalla intensiteetillä. Mutta nyt! Olen täällä kaiken keskellä rakentanut senkin osalta uutta ja siitä kovin innoissani. Huomenna aukeaa virallisesti blogin täysin uusi Instagram tili: jennyferin_kotona. Myös blogi saa osakseen samaisen, fokusoidumman Jennyferin kotona -nimen pelkän Jennyferin(ja entisen Jennyer 1980) sijaan. Sekä blogissa että instassa tulet jatkossakin kuulemaan minun ja Noelin (uudesta) elämästä, mutta entistä kotipainotteisemmin. Tiedossa on kotoilua sen kaikessa olomuodossa: sisustamista, ruokajuttuja ja kauniita vaatteita äitiyttä unohtamatta. Klikkaa itsesi matkaan mukaan!

Lue myös: 

Lapsettomuustuomiosta raskaustestiin

Me muutetaan. Yhteen. 

Blogi poistuu Instagramista. Ainakin toistaiseksi.

<3. Jennyfer