Hae
Jennyfer

Bioroskis – Näin vältät hajut, nesteet ja hajonneet pussit

Käsi ylös, kuinka moni luistaa biojätteen kierrätyksestä hajuhaittojen, pitkin astioita tai lattioita valuvien nesteiden, tai hajoavien pussien takia? Itselläni kaikki nämä kolme olivat aikoinaan syitä sille, että biojäte lensi sekajätteeseen vaikkakin sydäntä kirpaisten. Silloin muu kierrätys oli vielä lapsen kengissä ja sekajäteastia täyttyi useimmiten, joten sen vei nopeasti myös ulos, jolloin hajuhaittoja ei päässyt syntymään. Myös muut roskat pussissa imivät mahdolliset nesteet itseensä, jolloin sitä ei valunut pussin pohjasta pitkin kämppää ja käytäviä. Nykyään, jos vaipparoskaa ei tulisi, sekajäte on varmasti yksi hitaimmin täyttyvistä astioista. Muovi on ykkönen ja pahvi kakkonen. Myös bioroskis on saanut lapsen kanssa ihan uuden merkityksen. Lähes puolitoista vuotta sitten Zero waste -kirja tarjosi lohdullisen idean, joka on ollut käytössä nyt kaksi vuotta. Puhun siis kokemuksen syvällä rintaäänellä. Näin vältät hajut, nesteet ja hajonneet pussit.

Bioroskis. Siihen sisältyy muutamia haittoja.

Bioroskis. Siihen sisältyy muutamia haittoja.

Niitä haittoja

Kaikki vähääkään biojätettä kierrättäneet tietää, vaikka se astia olisi kuinka kannellinen, niin sen avatessa se dunkku on jotain aivan kamalaa. Itselläni sitä biojätettä on tullut kautta aikain kuitenkin sen verran vähän, että päivittäin ei ole ollut mieltä pussia ulos kiikuttaa. Ja pusseista puheenollen, ne on tosi herkkiä hajoamaan, joten olen sittemmin siirtynyt paperisiin. Ja kenellepä biojätettä kierrättävälle olisi vieras se, miten paljon siitä biojätteestä irtoaa nestettä. Olipa se pussi sitten ”muovia” tai paperia, niin läpi tulee että heilahtaa. Astia lilluu vedessä ja se on tiskattava jokaisen pussin vaihdon yhteydessä. Aika inhottavaa ja työlästä.

Bioroskis sisältää mm. taaperolta jäänyttä ruokaa, kosteuspyyhkeitä, talouspaperia, teepusseja, kasvisten syömäkelvottomia osia.

Bioroskis sisältää mm. taaperolta jäänyttä ruokaa, kosteuspyyhkeitä, talouspaperia, teepusseja, kasvisten syömäkelvottomia osia.

Tämä ratkaisu pitäisi palkita

Paras kierrätysidea ikinä on laittaa bioroskis pakkaseen. Pääset samantien kaikista biojätteen kierrättämiseen liittyvistä ongelmista. Ainakin niistä, mitä minä tunnistan. Aikaisemmin pakkasessani oli biojätteelle erillinen rasia, mutta paperipusseihin siirryttyäni siellä on vain se paperipussi. Miten helppoa se on nappaa siitä vaikka rattaiden alakoriin mukaan ja tiputtaa astiaan lähtiessä ulos. Pakastettu biojätepussi sisältöineen kestää myös huoneenlämmössä hyvän aikaa, ennen kuin alkaa sulamistaan aiheuttamaan neste- tai hajuhaittoja. Minun bioroskis sisältää tosi paljon teepusseja, joten se nestehaitta itselläni oli ihan todellinen.

Paras kierrätyskeksintö ikinä!

Paras kierrätyskeksintö ikinä!

Ojasta allikkoon?

Aluksi mietin, että menenkö idean kanssa ojasta allikkoon, sillä pakkasen oven avaaminen ja biojätteen jäädyttäminen kuluttaa ylimääräistä energiaa. Täytyy todeta, vaikka ovea avaa useamman kerran päivässä, mutta ei sitä jätettä niin paljon tule, että esim. sähkölaskussa olisi minkäänlaista piikkiä. Itse uskon siihen, että biojätteen pakastaminen on pienempi paha kuin biojätteen kierrättämättä jättäminen.

Lue myös: Kirjajumala: Zero Waste – Jäähyväiset jätteille

<3. Jennyfer

Omenapiirakka – Harmaan syyspäivän aurinko

Inhoan heittää ruokaa roskiin (lue: bioastiaan) ja usein vertaankin sitä siihen, että on sama, kun laittaisi seteleitä jäteastiaan. Itse arvostan ruokaa, siihen laittamaani rahaa ja sitä vaivaa, että olen sen kaupasta kotiin kantanut, paljon. En voi käsittää joidenkin välinpitämätöntä suhtautumista asiaan. Siksi raahasin jääkaapista kasan omenoita 350 km matkan mökille. Söin niistä siellä pari, mutta lähtiessä kotiin, huomasin niitä olevan edelleen jäljellä. Ne olivat ehkä aavistuksen nahistuneita, että eivät enää parhaimmillaan sinällään syötynä, mutta en tohtinut laittaa niitä vieläkään sinne bioastiaan. Mietin ääneen, että mitäköhän niille tekisi, sillä ajatus siitä, että roudaan niitä toiset 350 km takaisin, huvitti itseänikin. Äiti sanoi, että leivo omenapiirakka. Naulan kantaan! Miten ihmeessä en ollut tullut sitä itse ajatelleeksi. Niinpä raahasin ne vielä kertaalleen kotiin.

Syksyn leivonnainen: omenapiirakka

Syksyn leivonnainen: omenapiirakka

Omenapiirakka

Pohja: 

200 g pehmeää voita

2,5 dl sokeria

2 kananmunaa

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhoja

Päälle: 

Runsaasti omenoita

1 rkl sokeria

1 tl kanelia

Teen näin:

  1. Vaahdota voi ja sokeri kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.
  2. Sekoita leivinjauhe, kardemumma, vehnäjauhot ja mantelijauhot toisessa kulhossa keskenään
  3. Lisää jauhot vaahdon sekaan muutamassa erässä ja sekoita tasaiseksi
  4. Levitä taikina voideltuun tai leivinpaperilla peitettyyn vuokaan
  5. Pese omenat ja leikkaa lohkoiksi, ripottele taikinan päälle
  6. Sekoita kaneli ja sokeri keskenään. Ripottele omenalohkojen päälle
  7. Paista 200 asteessa 30 minuuttia
Resepti hakusessa

Minulla ei ole sellaista omenapiirakan reseptiä, joka olisi bravuurini ja jonka leipoisin aina. Itseasiassa, minulla ei ollut minkäänlaista reseptiä, vaikka toki muista piirakkaresepteistäni olisin saanut tehtyä täytettä vaihtamalla toimivan. Niinpä turvauduin googleen. Katselin muutamia, mutta päädyin reseptiin, josta on ilmeisesti viime vuonna noussut jonkinlainen somehitti. Minulta tämä hitti on mennyt täysin ohi, mutta toisaalta, en ehkä ”liiku sellaisissa piireissä”, jossa asiaan olisin törmännyt. Päätin kokeilla sen nyt.

Sokeria ja voita ei leivonnaisissa säästellä

Sokeria ja voita ei leivonnaisissa säästellä

Jauhot sekoitellaan erikseen

Jauhot sekoitellaan erikseen

Kaikki yhteen ja sekaisin

Kaikki yhteen ja sekaisin

Valmistus

Seurakseni leipomaan sain innokkaan 1 vuotiaan taaperoisen, jonka kanssa keittiössä yhdessä puuhaaminen on ihanaa. Joskin paikoittain myös haastavaa. Pohja oli helppo ja nopea valmistaa. Odotin siitä ehkä vähän löysempää, sillä mielestäni siitä tuli yllättävän jäykkää. Työläin vaihe oli omenat, sillä jostain syystä päätin pilkkomisen lisäksi kuoria ne. Jälkeenpäin ajateltuna, kivempi olisi voinut olla kuorineen. Piirakka uuniin ja uunista ulos. Maistaisimme sitä päivällisellä jälkkäriksi.

Ihanin apukokki ikinä <3

Ihanin apukokki ikinä <3

Raaka-aineiden laaduntarkkailija

Raaka-aineiden laaduntarkkailija

Hihihihi

Hihihihi

Lopputulos

Ihan se on omenapiirakan näköinen ja makuinen, mutta en ymmärrä sen saamaa somekohua. Minussa se ei herättänyt mitään tunteita ja pidän makua tavanomaisena. Seuraavalla kerralla kokeilen reseptiä, johon tulee tuorejuustoa mukaan. Ehkä sellainen hivelee enemmän makunystyröitäni. Mimmonen on sinun paras omenapiirakkaresepti? 

Kanelisokerit päälle ja uuniin puoleksi tunniksi

Kanelisokerit päälle ja uuniin puoleksi tunniksi

Tarjoilun kruunaa vaniljakstike

Tarjoilun kruunaa vaniljakstike

Lue myös: Raparperipiirakka taivaasta

<3. Jennyfer