Hae
Jennyferin kotona

Jää hyvästi äitiysvapaat – Tervetuloa työ ja päiväkoti

Minulla on ollut tänään koko päivän tosi epätodellinen olo asian suhteen. En voi mitenkään käsittää, että äitiysvapaat oli nyt tässä. Minulla alkaa huomenna työt 1,5 vuoden kotona olon jälkeen ja Noelilla päiväkoti. Paitsi että ei ala. Reippaasti harjoiteltiin päiväkotia neljä päivää ennen uutta vuotta ja viikonloppua, mutta kappas, meidän uusi vuosia ja viimeinen viikonloppu ennen tätä elämänmuutosta on mennyt Noelin kulmahampaiden kourissa ja siitä seuranneessa järisyttävässä nuhassa. Jos jotain tässä kotona ollessa olen pienen lapsen kanssa oppinut niin sen, että sellaisen kanssa ei voi satavarmaksi sopia ja suunnitella yhtään mitään. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia uudeksi vuodeksi eikä näiksi viimeisiksi vapaiksi, mutta en silti ollut osannut varautua siihen, että se menisi näin: kolme yötä valvoessa, kitinässä, itkussa, nuhassa…. Minä lähden siis aamulla äitiysLOMALTA ja vanhempainvapaalta kohti työelämää messevissä univeloissa ja Noel suuntaa hoitoon päiväkodin sijaan ukille.

Tästä tilanteesta ne äitiysvapaat alkoi...

Tästä tilanteesta ne äitiysvapaat alkoi…

Äitiyslomalla ja hoitovapaalla

Olen niin kiitollinen siitä, että minulle mahdollistettiin hoitovapaalle jääminen äitiysloman jälkeen, sillä en kuuna päivänä olisi ollut valmis laittamaan 9 kk ikäistä lastani päivähoitoon. Pakkohan se olisi ollut, jos olisi ollut pakko, mutta karua. Nyt olen valmis, niin töihin kuin Noelin päiväkodin aloitukseenkin. Vaikka olen tykännyt tosi paljon olla lapsen kanssa kotona, niin selvästi kaipaan jo elämään muutakin. Korona tottakai sotki meidänkin elämää siltä osin, että pois jäi ensilapsikerho ja kirjaston lourtuokiot, keväällä kahvilat ja sen sellaiset, mutta muuten koen eläneeni aikalailla normaalia ja itseni näköistä elämää. Vaikka olen luonteeltani tosi avoin ja sosiaalinen, olen silti kotona viihtyvä erakko. Tykkään nähdä sukulaisiani ja ystäviäni, jotka ovat lopulta aika pieni piiri, mutta en jatkuvasti. Saatiin äitiysvapailla yksi äiti/lapsiystävä, mutta loppuvaiheessa meidätkin ajoi lasten rytmit aika erilleen. Viestitellään toki yhä. En kuitenkaan lopulta koe, että meidän elämä olisi ollut mitenkään epänormaalia, rajoittunutta, outoa tai muutakaan erikoista menneen vuoden aikana. Jos katsot uutena vuotena tekemääni kuvapostausta meidän vuodesta, niin aika paljon on kuitenkin menty ja tehty. En koe, että olen menettänyt tai joutunut luopumaan, vaan päin vastoin, saanut. Saanut jotain sellaista, mitä ei voi millään mitata tai korvata: aikaa oman lapsen kanssa.

Miten pieni hän hetken ehti ollakaan...

Miten pieni hän hetken ehti ollakaan…

Töissä

Olen käynyt jo pari keskustelua työpaikan kanssa sen osalta, mitä palaan tekemään ja olen siitä onnellisessa asemassa, että saan jopa valita. Vaihtoehdot, joita minulle on esitetty, on kaikki kiehtovia ja mielekkäitä, joten senkin osalta on kiva palata takaisin. Kaksi niistä on ylitse muiden ja niiden osalta käyn vielä tarkemmat keskustelut kunhan nyt pääse siihen asti, että saan työkoneen auki. Keskusteluissa on vilissyt tuttuja nimiä, joten on mahtavaa, että pääsen tekemään töitä niiden samojen parhaiden työkavereiden kanssa. Ainut miinus on se, etten fyysisesti tule näkemään ketään. Työpaikallani maaliskuussa alkanut etätyö jatkuu edelleen. Puolentoistavuoden kotona olon jälkeen olisi ollut kiva nähdä työkavereita ihan livenä ja poistua kotoa, edes joskus. Toisaalta, etätyö antaa mielettömän mahdollisuuden pehmeämpään laskuun uudessa arjessamme, joten sen suhteen en valita pätkääkään. Olen tehnyt etätöitä viikottain koko työikäni, joka on pian 20 vuotta, joten tiedän sen arvon. Sen suhteen olen iloinen, että äitiysvapaideni aikana maailma kääntyi siihen suuntaan aloilla, joilla se on mahdollista.

...ja tämmöisen taaperon kanssa kokkaamiseen ja äitiysvapaat päättyi

…ja tämmöisen taaperon kanssa kokkaamiseen ja äitiysvapaat päättyi

Kiitollisena, mutta sillä tavalla haikeena suljen nyt elämässäni yhden kirjan kannen, etten enää koskaan tule saamaan ja kokemaan mitään vastaavaa. On kuitenkin hienoa, että elämä menee eteenpäin.

Nähdään Instagramissa!

Lue myös: 

Tutustuminen päiväkotiin – Uusi elämänvaihe on ovella

Huojentava puhelu: Me saatiin päivähoitopaikka

Ensimmäinen päiväkotiharjoittelu takana

Päiväkotiharjoittelun toinen päivä

Kolmas päiväkotiharjoittelupäivä

Neljäs ja viimeinen päiväkotiharjoittelua takana

 

<3. Jennyfer

2 kommenttia

  1. suvimaarit kirjoitti:

    Paljon tsemppiä teille molemmille uuteen elämän vaiheeseen. Itsellä niin tuoreessa muistissa tuo kaikki, mutta kyllä se nopeasti alkaa onnistumaan ? Maarit / Arjen suklaasuukkoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *