Hae
Jennyferin kotona

Tutustuminen päiväkotiin – Uusi elämänvaihe on ovella

Kävimme perjantaina tutustumassa Noelin tulevaan päiväkotiin. Kaupunki tarjosi meille paikan yksityisestä päiväkodista, jossa painotus kohtaa arvojemme kanssa. Päiväkoti on minulle sillä tavalla tuttu, että äitini, eli Noelin mummo on ollut siellä aikoinaan töissä, ja minäkin kävin silloin satunnaisesti äidin työpaikalla. En tosin muistanut sisätiloista juuri mitään, mutta pihan oli tuttu. Myös Noelin kummitäti on ollut siellä aikoinaan hoidossa, joten sen osalta Noel jatkaa suvun jalanjäljissä. Olisin toki halunnut Noelin hoitoon kotimme välittömään läheisyyteen, josta emme saaneet paikkaa, mutta meillä on nyt siirtohakemus sinne vetämässä. Katsomme sitten, kun paikka sieltä aukeaa, lähdemmekö toteuttamaan siirtoa, vai emme. Mutta, miten meni tutustuminen päiväkotiin, jossa Noel aloittaa päivähoidon kahden viikon päästä maanantiana?

Tutustuminen päiväkotiin meni mutkattomasti

Tutustuminen päiväkotiin meni mutkattomasti

Olen aina ollut sellainen ihminen, että innostun uusista jutuista. Minusta on kivaa, kun asiat kehittyy ja menee eteenpäin. On toki tavallaan äärimmäisen haikeaa, että pikku Noelin ja minun yhteinen aika kotona päättyy, mutta toisaalta olemme valmiita lähtemään eteenpäin. Ne kriteerit, jotka me Noelin isän kanssa asetimme päivähoidon aloittamiselle, täytyy Noelin kohdalla täysin. En koe olevani minkäänlainen uraohjus, mutta minusta on kyllä kiinnostavaa palata takaisin oman työni äärelle.

Positiivisellä fiiliksellä tulevaa kohti

Positiivisellä fiiliksellä tulevaa kohti

Tutustuminen

Noelin päiväkotiuran aloitusta helpottaa pikkumiehen utelias ja avoin luonne. Noel ei ole vierastanut vielä tähän päivään mennessä ketään. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö niin kävisi jossain vaiheessa myöhemmin, mutta tässä hetkessä se helpottaa hoitotaipaleen aloittamista. Mennään me mihin vaan, Noel niin sanotus sujahtaa joukkoon. Hän menee aina reippaasti muiden luokse ja alkaa tutkimaan tavaroita ja paikkoja. Niin kävi nyt päiväkodissakin. Kun olimme saaneet ulkovaatteet pois päältä, Noel lähti reippaasti eteenpäin ja löysi heti häntä kiinnostavia tavaroita. Matkalla kohti omaa tulevaa ryhmää, ohitettiin isompien leikkejä. Hän meni reippaasti heidän joukkoon katsomaan, mitä ja millä leikkivät. Kun saavuttiin omaan ryhmään, hän meni reippaasti katsomaa, minkälaisia leluja siellä on. Kun me Noelin isän kanssa katselimme vielä päiväunitilaa, Noel oli jo kiikussa keinumassa tulevan hoitajansa avustuksella ja esitteli sieltä meille leluaan. Kun palasimme toiseen tilaan tekemään sopimusta, Noel oli taas innoissan isompien leikeissä mukana.

Näen päiväkodissa paljon iloisia ja hyviä asioita

Näen päiväkodissa paljon iloisia ja hyviä asioita

Avoimin ja hyvin mielin

Tietysti äitinä olin osannut aavistella, että Noel on tosi kiinnostunut päiväkotiympäristöstä ja suhtautuu avoimin mielin sitä kohtaan. Minulla ei ole stressiä tai paineita hoidon aloittamisesta, vaan menemme hyvin mielin sitä kohti. Ei kukaan eikä tietysti mikään korvaa äitiä ja äidin läsnäoloa, mutta lapsilla on käytetty hoitajia kautta aikain, ja äiti on aina äiti, työssäkäyvänäkin. Minun suhtautuminen päiväkotiin on yleisesti ottaen positiivinen. Noel oppii siellä tärkeitä sosiaalisia- sekä muita taitoja, ja saa seuraa muista lapsista. Vaikka uusi elämäntilanne ja jutut hieman jännittääkin, niin kuitenkin hyvällä tavalla. Poikani tavoin menen uteliain sekä avoimin mielin sitä kohti.

Lue myös: Huojentava puhelu: Me saatiin päivähoitopaikka

Nähdään Instagramissa!

<3. Jennyfer

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *