Hae
Jennyferin kotona

Ero ja muutto

Kamalan vaikeeta alkaa kirjottamaan sisältöä tällä otsikolla. Olisi helppoa, jos vaan voisin suolta kaiken pihalle, mutta en tietenkään voi tehdä niin. Olen miettinyt monta kertaa, miten paljon teille kerron. Mihin vedän rajan. Sanottavaa ja kirjoitettavaa olisi varmasti paljon ja voi olla, että myöhemmin muiden yksityisyyttä kunnioittaen tulen omia tuntemuksia ja ajatuksia täällä käsittelemään enemmänkin, tai sitten en. Jää nähtäväksi. Tällä kertaa nyt kuitenkin ilmoitan, että me eroamme Noelin isän kanssa ja muutamme tiistaina erilleen.

Ero

Taustaa

Minä tulin yllättäen raskaaksi noin vuosi yhdessä olomme jälkeen, vaikka 3,5 vuotta aiemmin olin saanut yksityiseltä lapsettomuusklinikalta tuomion, etten voisi saada lasta, jota olin silloin tekemässä yksin luovutetuilla soluilla ja inseminaatiolla. Meidän suhde oli pitkälti kahden vapaan aikuisen viikonloppusuhde, vaikka asuimme vain muutaman kilometrin päässä toisistamme. Emme juuri nähneet arkena, mutta viikonloppusin teimme aina jotain kivaa, reissujakin. Yllättävä raskaus toi tietysti suhteeseen omat haasteet, enkä halua nyt siitäkään kirjoittaa enempää. Noel syntyi ja me asuimme edelleen erillämme. Olin laittanut Noelille ja minulle ihanan kodin yksiöön. Tasan vuosi sitten joulukuun ensimmäisenä päivänä, Noelin täyttäessä pian 3 kk, kannoimme kamat saman katon alle, tähän kolmioon, jossa nukun enää kaksi yötä.

Luin juuri uudestaan postauksen vuoden takaa, jossa kerron meidän muuttavan yhteen. Miten onnellinen olinkaan siitä, että saamme olla jatkossa niin paljon yhdessä, perheenä. Odotin, että pääsen sisustamaan meille kotia, tekemään siitäkin postauksia. Toisin kävi. Koko homma lähti aivan toisille raiteille. Heti. Riitaa ja pahaa mieltä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Koko vuosi. Ei saatu yhteistä elämää ja arkea toimimaan mitenkään. Ei mitenkään. Ollaan ihmisinä ja tavoiltamme aivan erilaiset, täysin toistemme vastakohdat ja voin sanoa, että näin jyrkällä erolla ne vastakohdat ei tosiaankaan täydennä toisiaan. Me ei oltu tiimi. Me ei oltu me.

Sydän on täynnä arpia

Nyt

Lähtökohdat suhteemme ja perhe-elämän onnistumiselle on ollut todella haastavat, enkä ole voinut kaikista haasteista ja ongelmista edes mainita, sillä ne ovat koskettaneet minua vain välillisesti, mutta paljon ja syvästi. Yhteistä taivalta jää taakse lähes kolmen vuoden ajan. Emme ole olleet näin hyvissä ja sopuisissa väleissä kahteen vuoteen, mitä nyt olemme muutaman viikon ajan olleet. Tiedän, että ratkaisu on ollut oikea. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että me yritimme. Katsoimme tämän loppuun asti. Ikinä ei tarvitse miettiä sitä, olisiko meistä ollut perheeksi. Nyt tiedetään, ei ollut, ja näiden päätösten kanssa on helppo ja hyvä elää. Tiedän jo nyt, että kaikki tulee toimimaan paremmin, kun emme ole yhdessä ja saman katon alla. En halunnut enää päivääkään kasvattaa lastani sellaisessa ilmapiirissä, joka meillä vallitsi. Olin tarkka, että Noel ei kuulisi, mutta loppua kohti itsehillintä alkoi pettämään yhä useammin ja useammin. Ämpäri täyttyi ja tulvi. 

Meidän molempien elämässä asiat ovat lähteneet rullaamaan hyvään suuntaan sen lisäksi, että välit ovat oikeesti hyvät ja rauhalliset. Olemme nyt jopa tehneet asioita yhdessä, ja tulemme varmasti tekemään vastakin. Väliltämme on poistunut valtavat määrät odotuksia, paineita, ahdistusta, pahaa mieltä, väärinymmärrystä, vihaa ja rumia sanoja. Olemme molemmat löytäneet sellaiset asunnot, jotka halusimme. Noelin isä jää asumaan Helsinkiin, mutta ylihuomenna minä muutan Noelin kanssa Hyvinkäälle. Sinne, missä apuna ja tukena on kaikki sukulaiset ja lukuisat ystävät.

Blogi ja Instagram

En voi sanoa, että elämässäni kääntyisi uusi sivu, vaan siinä siirrytään ihan kokonaan uuteen teokseen. Välillä on ollut niin vaikeaa, että blogia on joutunut tekohengittämään, vaikka se onkin ollut minulle äärimmäisen tärkeä pakopaikka ja voimavara siitä huolimatta, etten ole voinut puhua, missä mennään. Blogin instagram tilin jouduin sen sijaan sulkemaan, sillä en pystynyt jakamaan siellä lastani lukuunottamatta paskaa elämää sen vaatimalla intensiteetillä. Mutta nyt! Olen täällä kaiken keskellä rakentanut senkin osalta uutta ja siitä kovin innoissani. Huomenna aukeaa virallisesti blogin täysin uusi Instagram tili: jennyferin_kotona. Myös blogi saa osakseen samaisen, fokusoidumman Jennyferin kotona -nimen pelkän Jennyferin(ja entisen Jennyer 1980) sijaan. Sekä blogissa että instassa tulet jatkossakin kuulemaan minun ja Noelin (uudesta) elämästä, mutta entistä kotipainotteisemmin. Tiedossa on kotoilua sen kaikessa olomuodossa: sisustamista, ruokajuttuja ja kauniita vaatteita äitiyttä unohtamatta. Klikkaa itsesi matkaan mukaan!

Lue myös: 

Lapsettomuustuomiosta raskaustestiin

Me muutetaan. Yhteen. 

Blogi poistuu Instagramista. Ainakin toistaiseksi.

<3. Jennyfer

Vain elämää – Mitä olisin laulanut, Herra Ylppö

Niin se tuli päätökseen tämäkin kausi ja postaussarjani, joka lähti liikkeelle ihan extempore tämän kauden ensimmäistä jaksoa katsoessani. En heti tullut ajatelleeksi, että olisin matkalla hieman pulassa, sillä kaikkien artistivieraiden tuotanto ei ollut minulle entuudestaan tuttua ja jouduin käydä ne aina viikon aikana läpi. Onneksi suurimman osan kuitenkin oli, ja Herra Ylppö on yksi niistä myös Maj Karma yhtyeensä kanssa. Silti hämmästyin eilisen illan esitysten aikana paria biisiä, että mitäs ne oikein onkaan. Olikin käynyt niin, että en ollut tajunnut Herra Ylppö & EX:ltä tulleen tämän vuoden aikana uutta julkaisua. Laitoin sen heti tänään kuunteluun ja sieltä kyllä päätyi listalleni pari biisiä. Olisinko laulanut jomman kumman niistä, vai jotain vanhempaa, Herra Ylppö?

Vain elämää, Herra Ylppö

Vain elämää, Herra Ylppö

Arvostan

Maj Karma on kuulunut suosikkeihin yhtyeen alkuajoista lähtien, samoin Ylpön soolotuotanto. En ole oikein koskaan osannut tehdä eroa niiden välillä, pidän molemmista ihan yhtä paljon. Olen lukenut Ylpöstä vain yhden ainoan lehtihaastattelun ja senkin tämän syksyn aikana. Muuten hän on ihmisenä jäänyt minulle aika hämärän peittoon. Mutta jestas miten monipuolinen ja lahjakas taiteilija hän onkaan! Mieletön tyyppi ja aivan ihana ihminen. Ihailen valtavasti sellaisia ihmisiä, jotka todella ovat löytäneet juttunsa ja vahvuutensa, ovat oma itsensä ja sinut itsensä kanssa. Tämä kaikki huokuu Herra Ylpöstä. Musta oli niin liikuttavaa se, kuinka hän rehellisesti kuvasi itseään, että on jollain tapaa rikki. Aivan, kun olisi nähnyt se säröt sinä ihmisessä. Vähän kuin sellaiset säröt posliininuken kasvoilla. Hänen musiikki on suoraan omasta henkilökohtaisesta elämästään ja viimeisin levy kyllä puhuttelee varmasti myös monia eronneita ihmisiä, itseänikin. Niistä esimerkkinä Mariskan vetämä Parisängyn lakanat, jossa on todella oivallinen ja nerokas sanoitus molempien arvostamieni artistien versioina. Se osu ja upposi itseenikin. 

Päivässä oli monta upeaa vetoa

Päivässä oli monta upeaa vetoa

Mielipiteitä

Arja Koriseva aloitti päivän tunteikkaalla vedolla biisivalintanaan Ukkonen, joka oli mielestäni Arjalta kauden parhaita esityksiä. Se oli niin hyvä ja koskettava, että lisäsin sen Maj Karman version lisäksi soittolistalleni. Toinen soittolistalleni päätynyt biisi on Ressun Lista hämähäkkimiehen vihollisista, joka Ylpön esittämänä ei puhuttele mitenkään, mutta Ressun vetoa kuuntelin tänään ihan toistolla. Veskun veto Salamasta ei niinkään jäänyt mieleeni, vaikka se onkin yksi lempibiisejäni vuosien takaa. Sen sijaan Reino Nordinin musatyyli ei edelleenkään kolahda muhun yhtään, vaikka hänen tuotantoaan läpi käydessä soittolistalleni pari vetoa löysinkin. Stig oli ihan hyvä, mutta se ei riittänyt listoilleni asti. Jannika B. sen sijaan veti tykin vedon Sata vuotta biisistä, jossa oli erinomaista kasarirytmiä.

Kiitos, Vain elämää!

Kiitos, Vain elämää!

Vaikea valinta

Mun biisivalinta ei ollut mitenkään yksinkertainen, sillä valittavien listalle päätyi lopulta kymmenkunta biisiä, joka on enemmän kuin kenenkään muun kauden artistin kohdalla tehdessäni omaa biisivalintaani. Lisäksi Ylpön päivästä päätyi eniten biisejä soittolistalleni, joten kertonee jotain artistin arvostuksesta biisin tekijänä. Viimeisimpiä valintalistallani roikkuneita oli Matador sekä Peltisydän, mutta päädyin silti valitsemaan:

Rakkaus on raskasta

Olinko mä itsekäs

Sanoinko jotain väärää taas

Jostain löytyy aina syy

Olla ivallinen

 

Miksi kaksi järkevää

Ihmistä ei keskenään

Pysty tulee toimeen paremmin

Säälittävää

 

Mikä jää painomme kestäisi

Mikä eromme estäisi

Mikä sää välimme lämmittäisi

Hei, mikä meille riittäisi

 

Tuletko sä vastaan

Aion tulla kotiin takaisin

Älä ole vihainen, rappiostani

Täytyyhän metsänkin kulottaa

 

Puhuminen auttaa

Vaan en pysty puhumaan

Jostain syystä pelottaa

Olla mukava

 

Mikä jää painomme kestäisi

Mikä eromme estäisi

Mikä sää välimme lämmittäisi

Hei, mikä meille riittäisi

 

Jos lähtisin, etkö estäisi?

Jos lähtisin, etkö estäisi?

 

Rakkaus on raskasta

Rakkaus on raskasta

Rakkaus on raskasta

Rakkaus on raskasta

 

Mikä jää painomme kestäisi

Mikä eromme estäisi

Mikä sää välimme lämmittäisi

Hei, mikä meille riittäisi?

 

Jos lähtisin, etkö estäisi?

Jos lähtisin, etkö estäisi?

 

Kiitos kaikille tässä postaussarjassa mukana olleille! Analytiikan perusteella tämä kiinnosti teitä ja itsestänikin tätä oli tosi mukava tehdä, jotta saatanpa tehdä seuraavan kauden tullen uudestaan. Vaikka olenkin musiikillisesti aika kaikkiruokainen, sain silti uusia näkökulmia ja artisteja hitteineen soittolistalleni. Musiikin lisäksi musta tuli Stig fani, Mariska räjäytti pajatson ja Ylppö sai suloisuudellaan lähes ihastumaan itseensä.

Lue myös:

Vain elämää – Mitä olisin laulanut, Ressu Redford

Vain elämää – Mitä olisin laulanut, Jannika B.

Vain elämää – Mitä olisin laulanut, Reino Nordin

Vain elämää – Mitä olisin laulanut, Arja Koriseva

Vain elämää – Mitä olisin laulanut, Stig

Vain elämää – Mitä olisin laulanut, Vesku Jokinen

Vain elämää – Mitä olisin laulanut, Mariska

 

<3. Jennyfer