Hae
Jennyferin kotona

Uimahallin utelias mummo – Se siitä löylyrauhasta

Hemmottelupäiväni viime viikon mökkreissulla ei mennyt lainkaan niin kun piti. Uimalasit oli kotona, enkä saanut ostettua uusia, uimapuku hajosi ja kaikkea uhmaten sain uituakin vain 350 m. Höyrysaunassa en nähnyt eteeni, että olisin päässyt istumaan ja viimein, kun päädyin tavalliseen saunaan, siellä ei ollut ketään, renotuduin, kunnes… Löylyyn astui mummo, joka ei jättänyt uteluillaan ja jutuillaan hetkeksikään rauhaan. Tarkemmat tapahtumat voit lukea täältä, mutta käsitellään nyt tämä utelias mummo.

Uimahallin utelias mummo oli ollut ammatiltaan lukion lehtori

Uimahallin utelias mummo oli ollut ammatiltaan lukion lehtori

Mummoporukat

Menin ensimmäistä kertaa mökkipaikkakuntamme uimahalliin. Menin heti puolen päivän jälkeen, jolloin se oli juuri auennut. Suurin osa ihmisistä on tietysti koulussa ja töissä, joten arvata saattaa, että seuranani oli joukko eläkeläisiä. Kiinnitin huomion pariin eri mummoporukkaan. En ehkä niinkään muuten olisi heitä huomioinut, mutta altaassa jouduin hetkellisesti väistellä neljän hengen juoksuvyöseuruetta. Juuri kun oman epäonnisen uimalareissun päätteeksi olin heittänyt kunnon löylyt ja hengittänyt syvään, löylyhuoneen ovi aukeaa, yksi mummoista kiipeää lauteille minua vastapäätä istumaan ja kysyy:

”Saako heittää?”

”Saa toki”, vastaan.

”En minä muuten, mutta niin, että tarkenee. Mitä pidät tästä meidän uimahallista?

Kuka on uimahallin vieras kävijä?

Kuka on uimahallin vieras kävijä?

Tarina ja utelu alkaa

Arvasin kysymyksestä, että hän ja hänen seurue oli huomannut, että olen uusi kasvo uimahallissa. Paikkakunta on pieni, joten ihmekös tuo. Kerron, että on ihan siisti ja viihtyisä. Jätän kertomatta, kun on uinut Helsingissä Mäkelänrinteessä, ei mikään ole vetänyt sille vertoja. Mummo kertoo, että heidän halli on niin tykätty ja kehuttu, että siellä käydään pidemmältäkin. Enkä ihmettele sitäkään. Ympärillä on pieniä paikkakuntia ilman uimahalleja, eikä siinä oikeesti ollut mitään vikaa. Vahvistan hänen epäilynsä, etten ole paikkakuntalaisia, vaan paikkakunnan mökkiläinen. Hän kysyy mistä olen ja kerron. hän kertoo asuneen paikkakunnalla 40 vuotta ja olleen ennen eläkettään lukion lehtori ja satojen ellei tuhansien oppilaiden valmistuneen hänen käsien kautta.

"Minähän sanoin..."

”Minähän sanoin…”

Yhdistävät tekijät

Selvitetään ikäni ja missä päin on mökki. Hänen poika on minua 10 vuotta vanhempi ja niitä aikoja, kun meidän mökki on rakennettu, hänen poika on saanut ajokortin, ollut rautakaupassa töissä ja ajanut rakennustarvikkeita erään edesmenneen urheilumaailmasta tunnetun henkilön mökille. Kerron, että meidän mökki on samalla rannalla, vain pari mökkiä välissä ja rakennettu samaan aikaan. Hän kertoo käyvänsä aina muutaman kerran kesässä saunomassa meidän mökkitien päässä olevalla tuttavien mökillä. En tavoita, ketä hän tarkoittaa, mutta ei sillä väliä. En ole itse niin utelias. Juttelen hänen kanssaan kohteliaisuuttani ja olen avoin persoona. 

"Onkos täällä uimahallin uusia kävijöitä?"

”Onkos täällä uimahallin uusia kävijöitä?”

Minähän sanoin…

Löylyt alkaa riittämään ja lähden pesulle. Mummon ystäviä saapuu pesuhuoneeseen. Olinkin jo ihmetellyt, mihin he olivat jääneet. Mielessäni kävi, että tämä yksi mummo karkasi etukäteen porukasta selvittääkseen, mikä minä oikein olen naisiani. Ja niin se oli. Oli pikkusen pukutilassa pokassa pitämistä, kun kuulin tämän saunamummon sanovan ystävilleen:

”Juu, selvisi. Minähän sanoin altaalla, että hän on avoimen oloinen ihminen.”

Pieni maailma pannarin äärellä

Jään uimahallin kahvilaan juomaan teetä ja syömään pannaria. Mietin, miten pieni tämä maailma on. Jos extempore alkaa jonkun kanssa juttelemaan saunassa tai missä vaan, niin pitkäänkö menee iästä huolimatta, että löytyy joku yhteinen tuttu tai jollain tapaa yhdistävä tekijä. Utelias mummo mahdollisti sen, että meillä se löytyi pian.

<3. Jennyfer

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *