Hae
Jennyferin kotona

Miten vaikeaa on ostaa uimapuku? Aika todella…

Kirjottelin hiljattain, kun hemmotteluhetkeni uimahallissa ei mennyt ihan putkeen. Sillä reissulla hajosi mm. uimapuku ja olen nyt ollut kovasti ostamassa uutta, sillä tarvitsen sitä viikottain vähintäänkin Noelin uinnissa. Mökillä ollessa surffailin netissä ja katselin tarjontaa. En edes muista, kuinka vanha tuo hajonnut Adidaksen uimapuku olikaan, enkä oikein ole kiinnittänyt tässä vuosien mittaan huomiota malleihin. Tosin, olen aina ollut sporttisemman tyylin suosija ja sivuraidallisia Adidaksia onkin jo kaksin kappalein takanapäin. Niissä tyylit ja mallit näyttää pysyneen vuosien mittaan melko samana. Mitkään hörhelöt, rimpsut sun muut hienoudet ei uimapukuihini sovi. Sen lisäksi, ettei ne ole yhtään tyylisiäni,  en lähden uimahalliin(kaan) näyttäytymään, vaan urheilemaan ja uimaan tiukkaa matkaa. Nyt halusin kuitenkin löytää vaihtelun vuoksi jotain uutta. Itseni takia. Uimapukusurffailu tuotti pian tulosta ja löysin tosi mageen ja ihan erilaisen mallin, mitä minulla on koskaan ollut. Mutta, miten vaikeaa on ostaa yksi uimapuku?

Uimapukuostoksilla...

Uimapukuostoksilla…

Saldovirhe

Aivan jumalattoman vaikeaa! Aloitetaanpas. Löysin mökillä ollessani XXL:n nettikaupasta hyvännäköisen lahkeellisen (!) uimapuvun. Parin päivän päästä Helsingissä ollessani oli sopiva hetki lähteä sitä ostamaan. Nettikaupasta katsoin kätevästi saatavuuden haluamastani liikkeestä ja niin suuntasin Kluuviin. En halunnut tilata sitä nettikaupasta kahdesta syystä:

  • minulla ei ollut mitään käsitystä koosta
  • tarvitsin uikkarin nopeammin, kun nettikauppatilaus olisi ollut perillä

Parissa päivässä uimapuvun hinta oli ehtinyt laskea -30% ja siitä oli tullut poistotuote. Mikä tuuri! Liikkeessä huomasin, että rekissä roikkui hakemaani uikkarimallia, mutta väärän värisenä. En nähnyt sitä, mitä olin tullut hakemaan. Pyysin myyjältä apua sen löytämiseksi ja hän etsi sitä varastoa myöden, kunnes totesi, että se uimapuku on saldovirhe. Sitä ei siis ole heillä olemassa. Sellainen löytyi kuitenkin Itäkeskuksen myymälästä, joten pyysin varaamaan arvioiden koon 40 seuraavaksi päiväksi.

Ajanhaaskausta...

Ajanhaaskausta…

Väärä koko

Seuraavana päivänä suuntasin Itäkeskuksen XXL:ään. Sain minulle varatun uimapuvun oikeassa värissä ja menin koppiin sovittamaan. Olin kotoa lähtiessä valinnut sellaiset vaatteet, että voisin hygienisesti sovittaa niiden päälle, sillä oston jälkeen niissä ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta. Ihmettelin, miten iso ja löysä varaamani koko 40 päälleni olikaan, vaikka olin ottanut siihen hieman raskauskilolisää. Hetken jo ehdin miettiä, olenko kuitenkin ”omissa mitoissani”. Puin päälle ja menin kysymään myyjältä pienempää kokoa. Siinä kävi ilmi, että minulle oli varattu koko 44! Ei pyytämäni 40. Koska kyseessä oli poistotuote, jäljellä oli sen lisäksi enää koot 36 ja 42. Ensimmäinen oli auttamatta liian pieni. Toinen jäi rintojen kohdalta liian löysäksi. Todennäköisesti se varaushetkellä pyytämäni 40 olisi ollut sopiva, mutta sitä ei ollut edes olemassa. Täysin turha reissu, jonka eteen ajoin 20 min suuntaansa ja veivasin vaatteita sovituskopissa kahdesti ees sun taa.

Voiko oikeesti olla näin vaikeaa...

Voiko oikeesti olla näin vaikeaa…

Lisää koko ongelmia

Mikä lie etiäinen ollut, mutta olin katsonut jo etukäteen mökillä toisen uikkarin ”backupiksi”, jos tuo XXL:n versio ei natsaisi. Se oli niin ikään lahkeellinen, mutta yksivärinen ja löytyisi Stadiumista. Suuntasin Itiksessä seuraavaksi sinne. Koska hetki sitten sovittamani 4 alkuiset uimapukukoot olivat isoja, otin koppiin tällä kertaa koot 38 ja 40. Molemmat liian pieniä. Jälkimmäinen oli muuten hyvä, mutta henkselit puristi liikaa hartioilta. Tässä sitä taas huomaa, miten vaatekoon perusteella ei voi tehdä mitään päätöstä ihmisen koosta. Siinä missä yhden valmistajan 40 on iso, toisella se on pieni.

Menin kassalle kysymään, löytyisikö varastosta kokoja 42 ja 44. Ei löytynyt. Käytiin myyjän kanssa useita eri liikkeitä läpi, joissa pääsisin suhteellisen helposti käymään, joissa olisi molemmat koot saatavilla. Sellaista ei löytynyt. Tarjolla oli liikkeitä, joissa kumpaakaan kokoa ei ollut ollenkaan, tai oli vain toinen. Minun olisi siis pitänyt käydä kahdessa eri Stadiumissa saadakseni sovittaa molemmat koot. Ei kiitos! Muistin taas, että jollain tavalla vihaan shoppailua ja etenkin vaatteiden sovittamista. Sitä ees taas renaamista. Nyt kun olin vartin sisään kolmesti veivannut vaatteitani ees taas ja uikkareiden sovitukset päälle, alkoi homma riittämään. Päätin turvautua verkkokauppaan.

Toivottavasti pian taas altaassa...

Toivottavasti pian taas altaassa…

Verkkokauppa pelastaa lopulta kuitenkin

Matkalla kotiin ensinnäkin mietin sitä, miten paljon reissuun paloi aikaa ja vaivaa siihen nähden, että olisin voinut tilata uimapuvun istuen sohvalla zen -tilassa hermojen kiristyksen sijaan, jos sitä ei lasketa, että tarvitsin sen heti. Vai olisinko? Jos liikkeestä uimapuvun ostaessa sillä ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta, niin ei kai sitten verkkokaupastakaan voi tilata uimapukua kotiin, sovittaa ja saada sitä palautetuksi? Verkkokauppa oli nyt kuitenkin käytännössä ainut järkevä ratkaisu siihen, että saan kaksi kokoa samalla kertaa sovitetuksi, mutta vähintään toinen niistä pitäisi palauttaa. Lopulta keksin tilata uimapuvut niin, että noutopisteenä on valitsemani myymälä. Tällöin voisin sovittaa niitä taas hygienisesti siellä, ja jättää samantien väärän koon palautukseen. Tästä nyt väistämättä seuraa se, että minulla ei ole uimapukua tiistaiksi Noelin uintiin, mutta onneksi hän pääsee uimaan toisen uittajan toimesta.

<3. Jennyfer

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *