Hae
Jennyferin kotona

Kahvilassa 1 vuotiaan kanssa – Toiset ihastuu, toiset vihastuu

Minulle tuli raskausaikana tavaksi poiketa aina neuvolan jälkeen erääseen kahvilaan teelle ja korvapuustille. En ole ennen raskautta ollut mikään leivonnaisten fani ja söin niitä käytännössä en koskaan, mutta jotenkin korvapuustista kahvilassa aina neuvolan jälkeen tuli joku juttu. Se ei kuitenkaan ollut mikään raskausajan varsinainen himo, sillä en syönyt niitä juurikaan muualla, enkä koskaan lähtenyt tuohonkaan kahvilaan niitä varta vasten syömään, vaikka ne parhaita syömiäni korvapuusteja onkin. Siinä samalla lähettelin aina läheisilleni sen hetkiset raskausajan kuulumiset. Se oli jotenkin ihanaa. Sellainen kiva tapa ja rutiini, jota jatkoin Noelin synnyttyä hänen neuvolakäyntiensä jälkeen. Nyt ne neuvolan jälkeiset käynnit ovat harventuneet, sillä edellinen väli oli 4 kuukautta. 8 kk neuvolan jälkeen seuraava oli vasta nyt 1 vuotiaana. Me tietysti pidettiin silti tavasta kiinni ja suunnattiin tuoreet neuvolakuulumiset mukanamme kahvilaan. Minkälaista olikaan olla kahvilassa 1 vuotiaan kanssa?

Nam! Korvapuustia ja teetä <3

Nam! Korvapuustia ja teetä <3

Vihastusta

Kahvila on pieni. Lounasaikaan siellä kävi porukkaa paljon. Suurin osa otti lounaskeiton, salaatin ja/tai leivonnaisia mukaan. Näin ja kuulin tahtomattanikin tapahtumat hyvin, sillä istuin Noelin kanssa vitriiniä vastapäätä aivan kassan vieressä. Osa asiakkaista tarkeni istua pihalla. Osa sisällä. Joku teki etätöitä, ehkä toinenkin. Se joku kuitenkin istui vastapäisessä pöydässä mäkillään kuulokkeet päässä. Ehkä jossain palaverissa. Minä syötin Noelille lounasta, hörpin teetäni ja nautin puustiani. Meillä oli Noelin kanssa mukavaa. Noel nauroi, kiljahteli ja hoki taitavasti osaamiaan tavujaan ajoittain hieman suureenkin ääneen: ”Pa! Tää! Pä! Ka!” Kun ohi meni ratikka, raikui aina silloin hänen suustaan tohkeissaan ja iloisena ”Kka!” ”Kka!” ”Kka!”

Tyhjä maitopurkki ja nokkamukin kansi tippui vuoron perään pieneltä pöydältä lattialle. Lusikka kolahteli, sillä yksivuotias haluaa syödä myös itse. Välillä hän innostui vähän jopa laulunomaisesta ääntelystä: ”aaaaaa-a, aaaaaaa-a, aaaaaa-a”. Ja sitten perään esiteltiin ja hoettiin: ”Kenkä. Kenkä. Kenkä.” Meistä siis lähti ääntä ja minä kaiken tuon lisäksi kommunikoin Noelin kanssa jutellen hänelle ja hänen kanssaan sanomalla sanoja, kun hän osoitti jotakin ja niin edelleen. En pysty edes sanoin kuvaamaan, kuinka vihaisia ja pahoja katseita tunnin aikana tältä etätyöntekijältä sainkaan. Vielä lähtiessämme kahvilasta ja kulkiessamme hänen ohi, hän mulkaisi minua niin, etten vastaavaa ole edes nähnyt. Näin kaiken, ja hän varmasti näki että näin, mutta en noteerannut hänen oikkujaan mitenkään. Miten olisi edes pitänyt?

Jos lähtee tekemään töitä julkisille paikoille, kahvilaan tai mihin tahansa muualle, mielestäni henkilön tulisi ottaa vastuu häirityksi tulemisesta muiden ihmisten toimesta ja sen sietämisestä. Jos ei kestä normaalia elämisen ääntä, johon minä yksivuotiaan riemukkaan lounas hetken lasken, niin silloin pitää jäädä kotiin. Ymmärrän, että esimerkiksi koirat, tai niiden omistajat voivat saada huonoja katseita muilta ihmisiltä osakseen julkisissa tiloissa, sillä kaikki eivät pidä eläimistä, voivat olla allergisia tai pelätä niitä. Mutta että ihminen ihmiselle, ja varsinkin, kun kyseessä on pieni lapsi, jollaisia me kaikki olemme itse joskus olleet.

Mun lempikahvilassa on monenmonta muutakin herkkua, mutta en ikinä ole syönyt siellä mitään muuta makeaa, kuin korvapuustin

Mun lempikahvilassa on monenmonta muutakin herkkua, mutta en ikinä ole syönyt siellä mitään muuta makeaa, kuin korvapuustin

Ihastusta

(Äänekäs) lounashetkemme kahvilassa oli hyväntuulinen ja riemukas. Se ei sisältänyt minkäänlaista kiukuttelua, itkua tai kitinää. Ja mitä sen väliä, sillä elämään ja lapsuuteen kuuluvia ääniä nekin ovat siinä, missä riemunkiljahdukset ja naurukin. Yksivuotiaalle voi olla tulossa hampaita ja se syöminen on hankalaa. Nälkä on, mutta suuhun sattuu. Ottaisi se päähän vähän aikuisempaakin. Aikuisilla (yleensä) on itsetietoisuutta ja -hillintää, joka vielä tämän ikäiseltä lapselta puuttuu täysin. Ja se on yksi parhaista asioista yksivuotiaassa! Ihailen niin valtavasti lapsessani sitä iloa, riemua, tohkeutta ja täysin omana itsenään olemista vailla häpeää tai tietoakaa siitä ajatuksesta, mitä muut ajattelevat. Tällä riemukkaan iloisella ja äänekkäällä olemuksellaan Noel sai useamman ihmisen huomion osakseen. He ihastelivat hänen hymyään, silmiään, arvuuttelivat ikää ja juttelivat mukavia, kun Noel esitteli lusikkaa ja kenkiään. Järjestäin nämä ihmiset olivat vanhempaa väkeä, niin miehiä kuin naisiakin. Eläkkeellä, tai ainakin lähes. Keski-ikiäiset ja nuoremmat eivät noteeranneet, yhtä etätyöntekjää lukuun ottamatta.

Istuttiin paikassa, josta nähtin ja koettiin koko kahvilan meininki

Istuttiin paikassa, josta nähtin ja koettiin koko kahvilan meininki

Käytöstavat

Olen ja tulen olemaan Noelin kasvaessa tarkka hänen käytöstavoistaan. Ei hän saa tälläkään hetkellä hakata haarukalla pöytää, ei läträtä nokkamukista maitoa pitkin poikin ja niin edelleen. Mutta luonnollista iloa ja riemua en tule koskaan hänestä kitkemään. Varmasti tulee eteen tilanteita, että joudun pyytämään olemaan hieman hiljempaa, mutta äänettömäksi ja näkymättömäksi hänen ei tarvitse ikinä tulla. 

Minkälaisia kokemuksia sinulla on kahvilassa 1 vuotiaan kanssa?

Lue meidän 1 v synttäreistä täältä sekä täältä

<3. Jennyfer

 

2 kommenttia

  1. Erja kirjoitti:

    Kiitos tämän jakamisesta! Olen käynyt säännöllisesti kahviloissa nyt 3v lapseni kanssa ja tykätään näistä käynneistä tosi paljon molemmat. Kahvilat ovat olleet ehkä yleisesti lapsimyönteisiksi luokiteltavia, joissa tilaa esim. rattaille ja siten muitakin pikkuasiakkaita. Itseä joskus arvelutti suhtautuminen, mutta vain hyviä kokemuksia. Toivottavasti omasi myös poikkeuksellisen vahvistava, sillä tavanomaiset elämän äänet kuuluvat yhteisiin tiloihin!

    • Jennyfer kirjoitti:

      Aina mahtuu poikkeuksia joukkoon. Jatketaan entiseen malliin ja pidetään yllä kahvilakulttuuria lasten kanssa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *