Hae
Jennyfer

40 vuotiaan lasten keinutuolin uusi ilme – Himoittu keltainen

Vanhempieni kellarista on löytynyt vaikka minkälaisia aarteita lapsuudestani, joita olen aikoinaan lapsettomuustuomioni jälkeen kyllä ahkerasti jakanut eteenpäin mm. kummitytölleni ja hyvän ystäväni tyttärelle. Barbit autoineen ja keittiöineen vein monta vuotta sitten Hyvinkään sairaalan lastenosastolle, jossa ne otettiin ilomielin vastaan. Noelin myötä näitä minun vanhoja leluja on alkanut palautumaan takaisin päin, kuten Brion juunarata, pikkuautoja ja kirjoja. Lisäksi tätini jemmoista on löytynyt minun vanhoja leluaarteita, jotka ovat olleet 7 vuotta nuoremman serkkuni käytössä, ja nyt niin ikään ovat Noelin leikittävänä. On ihan uskomatonta ajatella, että nämä lelut ovat jopa 40 vuotta vanhoja, ja palvelevat leikkijää yhä. Nyt oman lapsen myötä on ihanaa, ettei kaikki ole hävinnyt tai kadonnut. Yksi minulle kaikista rakkaimpia on ollut punainen keinutuoli, joka ei ole vuosien mittaan käynyt kenenkään muun keinuttavana. Kesällä pyysin vanhempiani nappaamaan sen kellaristaan mökille mukaan, sillä silmissäni kiilsi keinutuolin uusi ilme. Halusin se Noelin keinuttavaksi, mutta jostain syystä en nähnyt sitä hänellä punaisena.

40 vuotta vanhan keinutuolin uusi ilme

40 vuotta vanhan keinutuolin uusi ilme

Himona keltainen

Keltainen väri on ollut minulle jo vuosia hyvin energisoiva, iloa tuottava ja voimauttava. On hetkiä, kun janoan sitä ympärilleni niin, että voisin ihan ahmia. Olen kuitenkin kovasti arastellut sen käyttöä, ihan kaikessa, pukeutumisesta siustukseen. Tänään keittiötä siivotessa mietin, että miksi. En keksinyt vastausta. Päätin, että tästä eteenpäin en enää himmaile, vaan käytän sitä ihan kaikessa, mihin ikinä sitä halajankin. Ehkä tämän päätöksen tein tiedostamattani jo aiemmin, sillä minulle oli itsestään selvää, että keinusta tulisi Noelille keltainen. Eikä mikä tahansa keltainen, vaan ihan tietynlainen kirkkaan keltainen. Sittemmin ostin itselleni myös keltaisesta menevän sinapin värisen lakin, mutta jääköön sen tarina sikseen.

Alkuperäinen maalipinta oli kiiltävä ja virheetön

Alkuperäinen maalipinta oli kiiltävä ja virheetön

The Keltaista väriä etsimässä

Keinutuolissa oli erittäin hyvä ja kiiltävä tumman punainen tehdasmaalattu pinta. Ei mikään helppo nakki lähteä peittämään sitä pois keltaisen alta! Mökiltä poikettiin äitini ja Noelin kanssa rautakauppaan maali- ja tarvikeostoksille. Minä ramppasin pihalla erilaisten värikarttojen kanssa näkemättä sitä keltaista, josta tulisi keinutuolin uusi ilme. Oven pielessä oli rakastamiani auringonkukkia täydellisessä keltaisessa värissään. Halusin juuri sitä. Lopulta myyjä näytti minulle ruudulta kuvaa keltaisesta väristä ja sanoin, että se on täydellinen, juuri sitä, mitä etsin. Väri oli liikennemerkkikeltainen. Huh! Mielestäni liikennemerkkien keltainen on tosi ruma ja pinttyneen värinen. En mitenkään mieltänyt ruudulla olevaa kaunista auringonkukan keltaista sävyä liikennemerkkeihin. Saati keinuun. Päätin kuitenkin rohkeasti ottaa sitä purkillisen ja näin jälkeen päin voin sanoa, että väri ei olisi enempää voinut osua nappiin!

Iloinen keinuva rumpali <3

Iloinen keinuva rumpali <3

Hirveä duuni

Maaliostosten aikana isäni oli hionut keinusta punaista maalia pois. Minä jatkoin maalipesulla. Sen jälkeen vedin pohjaksi pari kerrosta valkoisella Otexilla. Lopulta oli keltaisen vuoro, mutta kuten maalimyyjä varoitteli, sitä saisi vedellä sitten oikeesti useamman kerroksen, jotta lopputulos olisi punaisen jälkeen keltainen. Ja niin kävi. Itse maalasin pari kerrosta, eikä se riittänyt. Minun aika loppui kesken, oli palattava takaisin Helsinkiin. Isäni jatkoi maalaamista vielä kahden kerroksen verran, jolloin keinu alkoi näyttämään siltä, miltä pitääkin. Aika kova homma kuivumisaikoineen kaikkineen, mutta kyllä se kannatti!

Hiottuna ja maalipestynä

Hiottuna ja maalipestynä

Pohjamaalattuna

Pohjamaalattuna

Ensimmäisiä kerroksia lopullisessa värissä

Ensimmäisiä kerroksia lopullisessa värissä

Viimeistelyä

Äitini halusi vielä ommella keinuun päällisen. Kysyi, minkälaisen haluaisin, Noel kun ei vielä itse osaa esittää toiveitaan ja mielipiteitään. Ei tarvinnut edes miettiä, sillä olin jo silmissäni nähnyt siinä pehmusteen mustalla pohjalla ja valkoisilla palloilla. Mustan, valkoisen, keltaisen (ja harmaan) liitto on silmissäni vankkumaton. Olen jo pitkään haaveillut ruokapöydästä, jonka ympärillä olisi tuoleja juuri noissa neljässä värissä. Mutta jätetään nekin haaveet vielä sikseen. Keinusta päällisineen tuli täydellinen! Odotan niin kovasti, että pääsen vielä jonain päivänä sisustamaan Noelille omaa huonetta ja jatkamaan siellä tätä ihanaa värimaailmaa <3

Keinutuolin uusi ilme. Täydellinen lopputulos

Keinutuolin uusi ilme. Täydellinen lopputulos

Lisää ideoita

Pinterestistä <3 löytyy vaikka mikälaisia ideoita niin lasten kuin aikuistenkin keinutuolien tuunaamiseen. Minun värimaailmaani osuu hyvin esim. nämä upeat erilaiset Mikkihiiri -teemaiset luomukset. Ja silloin, kun Noel ei keinu, saattaa meilläkin keinun vallata kyseinen hiiri.

Mikkihiiri valtaa keinutuolin

Mikkihiiri valtaa keinutuolin

Muita DIY projektejani löydät seuraavista linkeistä: 

Kiikarit vessapaperirullista

Isomummoni virkkaaman pitsipeiton uusi ilme

<3. Jennyfer

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *