Hae
Jennyferin kotona

Blogi poistuu Instagramista – Ainakin toistaiseksi

Kuten ehkä edellisen postauksen lopusta saattoi päätellä, Jennyfer blogi poistuu Instagramista, tämän viikon loppuun mennessä. Viimeisin kuvani ja storyni on käsin kirjoitettu lappu, jossa lukee mustalla tussilla kirjoitettuna: ”Blogin Instagram on tauolla…”. Sen laittamisesta on seitsemän päivää aikaa, eikä minulla ole kertaakaan sinä aikana tullut mieleen, että haluaisin laittaa jotain instaan. Se, mitä tililleni tapahtuu, on itsellenikin vielä arvoitus. Teen siitä yksityisen? Poistan kokonaan? Mutta varmaa on se, että blogin Instagram jennyfer_blogi vetäytyy Instagarmista. Miksi? No siksi että…

Asunnossa on vain muutamia yksittäisiä kohtia, jotka näyttävät kodiltani, joka vaikeuttaa Instagramin sisällöntuotantoa

Asunnossa on vain muutamia yksittäisiä kohtia, jotka näyttävät kodiltani, joka vaikeuttaa Instagramin sisällöntuotantoa

Sisällön tuottamisen vaikeus

Olen menneen 10 kk aikana kirjoittanut useammassakin blogipostauksessa siitä, kuinka en ole kotiutunut tähän asuntoon, johon viime vuoden joulukuun alussa muutimme yhteen Noelin isän kanssa. Yksi paskimpia asioita on se, että makuuhuoneen ikkunat ei vaihtunutkaan parvekeremontin yhteydessä, vaan  joskus tulevaisuudessa myöhemmin, vaikka meille sitä näytössä lupailtiin. Ikkunat ovat suoraan 50 luvulta, asumme ensimmäisessä kerroksessa kadulta ylöspäin ja makuuhuoneen ikkunan alla on vaatimattomat yhdeksän autokaistaa. Helsingissä se tarkoitaa sitä, että siinä kulkee 24/7 aivan helvetillinen määrä autoja ja se on myös yksi hälytysajoneuvojen pääväylistä. Uudet ikkunat olisi blogannut ääntä nykyisiä huomattavasti enemmän. Nämä kaikki yhteen summattuna meidän makuuhuone, jossa myös Noel nukkuu, on kokoajan aivan jumalattoman kohinan alla ja täynnä sinisiä vilkkuvaloja piipaapiipaa äänineen. Tämä nyt vain esimerkkinä, sillä lista olisi aika pitkä, jos luettelisin kaikki miinukset, mitä täällä on, eikä se ollut tämän postauksen tarkoitus. Lisäksi tässä on ollut monenmoisia vaikeuksia muutenkin, jotka ovat johtaneet siihen, että tämän asunnon sisustus ei ole yhtään minun näköiseni. Pieniä ripauksia on siellä täällä, mutta muilta osin tunnen eläväni jonkun toisen kodissa. Luojan kiitos olemme vuokralla! Sitouduimme asumaan tässä vähintään 11 kk, joka on tuntunut pieneltä ikuisuudelta.

Asunnossa on hyödynnetty seinälle ripustamisen osalta jotain vanhoja reikiä ja ruuveja, sillä vuokrasopimuksessa on kohdista älyttömin, ettei seinille saisi laittaa mitään. Mikä koti se sellainen on?

Asunnossa on hyödynnetty seinälle ripustamisen osalta jotain vanhoja reikiä ja ruuveja, sillä vuokrasopimuksessa on kohdista älyttömin, ettei seinille saisi laittaa mitään. Mikä koti se sellainen on?

Ei kotia kuviin

Edellämainituista ja mainitsemattoimista syistä johtuen, minulla on tippunut hanskat täysin käsistä tehdä täällä sisustuksellisesti yhtään mitään. Hoitovapaa, korona ja se, että tykkään yleisesti ottaen olla paljon kotona, tarkoittavat sitä, että olen paljon kotona. Jos tuottaisin kuvamateriaalia Instagramiin sen vaatimilla ehdoilla, tarkoittaisi se sitä, että myös kuvaisin paljon kotona. En kuitenkaan halua asunnon, jota en tunne omakseni enkä kodikseni, näkyvän kuvissa.

Ei Noelia kuviin

Hoitovapaa osaltaan tarkoitaa sitä, että elämäni pyörii Noelin ympärillä käytännössä 100%:sti. On joitain pieniä hetkiä, kun hän on mummon ja ukin kanssa, mutta käytännössä hän on aina siellä, missä minäkin. Jotta instan fiidini ja stoorini olisi kiinnostavia, niissä pitäisi näkyä Noelin ja minun elämä avoimemmin kuvattuna. Noelin täytettyä puoli vuotta olen halunnut kokoajan vetää häntä enemmän ja enemmän pois julkisuudesta. Ei ketään kiinnosta kuva leikkipuistosta useana iltana viikossa, jos niissä ei näy leikkivä lapsi. Ja koska kotia en halua kuvata, ja koska puuhailemme Noelin kanssa paljon myös kotona, on dilemma aika selvä. Olen hyvin paljon sellaisessa ympäristössä ja tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joita en halua instaan kuvata. En myöskään löydä itsestäni päivittäin materiaalia, ja ne samat seinät ympäröi minuakin.

Isäni tekemät heinäseivästikkaat ovat seruanneet mukanani vuosikausia. Vaikka ne ovatkin minulle tärkeät, lempparit ja aina paraatipaikalla, tuskin kukaan jaksaisi katsoa niistä kuvia päivästä toiseen.

Isäni tekemät heinäseivästikkaat ovat seruanneet mukanani vuosikausia. Vaikka ne ovatkin minulle tärkeät, lempparit ja aina paraatipaikalla, tuskin kukaan jaksaisi katsoa niistä kuvia päivästä toiseen.

en riitä instagramille

Tykkään ottaa ja laittaa kuvan instaan, sillon tällöin. Stooreja on ihan kiva tehdä ja niiden kanssa leikitellä. Satunnaisesti. Fakta on kuitenkin se, jotta seuraajani näkisi juttuni ja olisi edes jonkinlaisia mahdollisuuksia kasvaa, tulisi päivässä tehdä 15 stooria, 1 feedikuva, IGTV lähetys ja Reelsejä. Että mitä? Olen 1 vuotiaan lapsen äiti, jonka hoidan 98%:sti. Vaikka minulla onkin vihasuhde tähän asuntoon, tykkään pitää sen siistinä. Käyn kaupassa. Teen ruokaa. Päivässä syödään 5 kertaa. Lenkkeilen. Ollaan puistossa. Leikitään kotona. Nähdään sukulaisia ja kavereita. Minulla ei kaikkien muiden syiden lisäksi riitä aika eikä mielenkiinto roikkua puhelimella tai tuottaa sillä materiaalia tuollaista määrää päivässä. Haluan olla läsnä tässä oikeessa elmässä ja lapselleni. Vaikka kotini olisi kotini, vaikka en kaihtaisi Noelin julkisuutta, en silti mitenkään kykenisi tuottamaan materiaalia tuollaista määrää päivässä. En myöskään ole niin kiinnostava persoona tai niin kauniita kuvia ottava tyyppi, että saisin seuraajia ja huomiota vähän niin kuin itsestään. En näe kuin yhden vaihtoehdon: blogi poistuu Instagramista.

Huonekasvit ovat minulle rakkaita, mutta en ole päässyt niillkään sisustamaan kunnolla. Kaipaisin mm. kattoon kiinnitettäviä amppeleita. Mutta kun on se kielto niistä rei'istä...

Huonekasvit ovat minulle rakkaita, mutta en ole päässyt niillkään sisustamaan kunnolla. Kaipaisin mm. kattoon kiinnitettäviä amppeleita. Mutta kun on se kielto niistä rei’istä…

En halua julkisuutta

Vaikka kirjoitan tätä blogia julkisesti ja sillä on päivittäin kolminumeroinen luku lukijoita, koen sen intiimiksi. Mielestäni Instagramissa joutuu elämästään ja itsestään tekemään aika alastoman (ei tietenkään fyysisesti), jos siellä meinaa menestyä. En halua, että minua, saatikka Noelia katsotaan kadulla, puistossa, missä milloinkin ”sillä silmällä”.  En halua antaa meidän elämästä niin paljon ventovieraille ihmisille. Se tuntuu ahdistavalta. Jos kirjoitan kuvineen 3-4 postausta viikossa, se on todella minimaalinen osa ajatuksiani tai tekojani, mitä viikkoon mahtuu. Jo pelkästään 15 instan suosittelemaa stooria per päivä tekisi elämästäni tosi avointa ja paljasta täysin vieraille ihmisille. En mitenkään ole siihen valmis. Ainakaan nyt. Elämässäni on liikaa peiteltävää ja salattavaa, eikä se toimi somessa. En tiedä, olenko valmis sitten, kun elämä ja koti on itseni näköinen. Instagramissa oleminen, menestyminen ja seuraajien palveleminen vaatii paljon sitoutumista, duunia ja itsestään antamista. Ainakin minun pitää punnita näitä asioita mahdollisesti myöhemmin uudestaan, jos tilini seuraajilleni tulen taas avaamaan.

Tämä nalle on kulkenut kanssani reilut 15 vuotta

Tämä nalle on kulkenut kanssani reilut 15 vuotta

Kaikki kortit on käännetty

Olen kokeillut Instagramin kanssa harvempaa päivitystahtia, todella aktiivista päivittäistä tuotantoa stooreineen, feedeineen, IGTV lähetyksineen ja kirjoituksineen. Ensiksi mainittu sopii minulle, mutta se ei palvele ketään. Ei itseäni. Ei seuraajiani. Instagramin nopea tempoisuus ja jatkuvasti uusien juttujen syöttäminen ei vaan istu hieman leppoisampaan elämäntyyliini ja -katsomukseen. En koe, että mitenkään sovin Instagramin hektiseen maailmaan itselleni mieluisalla, hieman leppoisammalla ja hitaammalla tavalla. En myöskään ole kiinnostava, sillä ”salailen” liikaa materiaalia meidän arjesta. On ollut todella vapauttavaa olla viimeinen viikko miettimättä lainkaan, ”mitä tänään instaan laittaisin”, joten tiedän ratkaisuni olevan oikea: Blogi poistuu Instagramista. Ainut asia, mitä saatan tulla kaipaamaan, on IGTV lähetykset, joita tykkäsin tehdä tosi paljon. Ehkä keksin jonkun toisenlaisen tavan tuottaa videoita jatkossa, who knows!

Vahvuuteni on tällä hetkellä tässä blogissa, ei Instagramissa. Siksi keskityn nyt määrittämättömän ajan vain siihen, mikä minulle on merkityksellistä, eikä taakka. 

<3. Jennyfer

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *