Hae
Jennyfer

Eläminen kotihoidontuella – Miten se onnistuu?

Toivepostaus. Miten eläminen kotihoidontuella onnistuu? Kotihoidontuki on juhannuksesta lähtien ollut ainut tulonlähteeni kuntalisän kanssa, ja sitä se on vuoden loppuun saakka, kunnes tammikuussa lähden takaisin töihin. Saan kuukaudessa käteen 463,36 e, enkä yhtään enempää. Asun kolmiossa Helsingin kantakaupungissa, lyhennän kuukausittain auton rahoitusta ja maksan muita maksuja. Miten se on mahdollista?

Eläminen kotihoidontuella ja korona-aika tekee sen, että sitä on kirjaimellisesti aika paljon kotona

Eläminen kotihoidontuella ja korona-aika tekee sen, että sitä on kirjaimellisesti aika paljon kotona

Päätös hoitovapaalle jäämisestä

Se on mahdollista asumalla yhdessä lapsen isän kanssa. Kun muutettiin yhteen Noelin ollessa 3 kk ikäinen, meille molemmille oli selvää, että emme halua laittaa Noelia hoitoon vanhempainvapaiden päätyttyä, jolloin Noel oli n. 9 kk ikäinen. Molemmat olimme myös sitä mieltä, että päivähoidon aloittaminen on sopivaa siinä vaiheessa, kun Noel kävelee ja osaa edes jotenkin ilmaista itseään ymmärrettävästi. Tulimme tuloksen, että olen tämän vuoden loppuun asti kotona. Noel on viikko sitten täyttänyt vuoden ja on tammikuussa päivähoidon aloittaessaan 6 päivää vajaa 1 v ja 4 kk ikäinen. Vuoden alku tuntui loogiselta ajankohdalta töihin paluunkin kannalta, jolloin olen ollut kotona kaikkiaan n. 1,5 vuotta. Noel ei ihan vielä kävele, mutta päivän minä hyvänsä. Hän osaa ilmaista itseään (ainakin äidin mielestä) ymmärrettävästi ja omaa tahtoa löytyy vahvasti myöskin, vaikka sanoja ei paljon vielä olekaan. Näin ollen kriteerimme ovat varmasti hyvin täyttyneet tammikuuhun mennessä.

Miehen siivellä?

Eläminen kotihoidontuella onnistuu siis miehen tienaamilla rahoilla. En kuitenkaan voi ilmaista, että miehen siivellä, sillä:

  • hoidan Noelin ja olen hänen kanssaan 99%:sti
  • siivoan kotimme 98%:sti
  • käyn kaupassa 97%:sti
  • teen ruuan 99%:sti
  • pesen pyykit 100%:sti

Emme ole sopineet, että ne menee näin, ne vaan monista syistä johtuen menee näin.

En nauti asemastani olla toisen rahojen varassa, mutta se on mennyt ihan ok näin

En nauti asemastani olla toisen rahojen varassa, mutta se on mennyt ihan ok näin

Vastenmielistä pyytää tai kerjätä

Alkuun ajatus siitä, että jäisin kotiin miehen rahoilla, oli tosi vaikea. Olen 40 vuotias ja 20 vuotta tienannut omat rahani, joten ajatuskin siitä, että joutuisin pyytämään joltain rahaa ruokaan, kahvilaan tai ihan mihin vaan, tuntui todella vastenmieliseltä. Tuntuu edelleen, vaikka koen, että teenkin päivittäin kovan duunin sen rahan eteen lapsen ja kodin kanssa. Vastenmielisinä hetkinä mietin kuitenkin aina sitä syytä, miksi ja kenen vuoksi tämän teen. Se, että oma lapsi saa olla näinkin pitkään kotona, olisi saanut minut seisomaan vaikka päälläni tämän ajan. En mitenkään olisi voinut laittaa Noelia 9 kk ikäisenä päivähoitoon vain siksi, ettei äiti omasta puolestaan pystynyt jäämään elämään isin rahoilla.

Ei yhteistä taloutta

Meille ei ehtinyt muodostumaan minkäänlaista yhteistä rahallista taloutta, sillä olen ollut Noelin kanssa kotona koko sen ajan, kun olemme asuneet yhdessä. Minä en myöskään ehtinyt rahallisesti valmistautumaan mitenkään lapsen kanssa hoitovapaalle jäämiseen, sillä raskaus oli (maailman paras) yllätys, eikä minun elämässäni pitänyt enää koskaan tulla ajankohtaa, että olisin (ainakaan tällä tavalla) pois työelämästä. Ne mitä jemmassa oli, on mennyt tehokkaasti elämiseen ja erinäisiin hankintoihin.

Ulkoillaan paljon, mutta sekään ei ole täysin ilmaista puuhaa, sillä rahaa kuluu niin Noelin kuin minunkin vaatteisiin ja varusteisiin

Ulkoillaan paljon, mutta sekään ei ole täysin ilmaista puuhaa, sillä rahaa kuluu niin Noelin kuin minunkin vaatteisiin ja varusteisiin

Miten on homma ratkottu

Minulla ei ole mitään käsitystä meidän taloudellisesta tilanteesta ja se on tottakai outoa, sillä olen vastannut omastani viimeistä 9 kk lukuunottamatta viimeiset 20 vuotta. Minä en myöskään joudu ”kerjäämään” tai pyytämään rahaa Noelin isältä mihinkään. Olemme ratkoneet tilanteen niin, että hän laittaa rahaa meidän yhteiselle tilille ja käytän niitä sieltä. Tänään aamu-ulkoilun jälkeen totesin, että tarttisin uudet kengät syksyksi/talveksi/kevääksi kesälenkkareiden jatkoksi, sillä edelliset sanoivat sopimuksen irti viime keväänä. Noelin isä sanoi, että lähdetään yhdessä ostamaan, sillä hänellä on sellaisille tarvetta myöskin. Tämä on toiminut ihan ok näin, enkä sitä oikeestaan enää isommin edes mieti. En silti kiellä, ettenkö odottaisi sitä hetkeä, kun olen taas taloudellisesti itsenäinen.

Lue myös: 

Äitiysvapaat päättyy tänään – Maanantaina töihin?

Lapsettomuustuomiosta raskaustestiin

Seuraa meidän elämää myös Instassa jennyfer_blogi. Joka päivä storyjä ja illalla kooste päivän tapahtumista! 

<3. Jennyfer

 

2 kommenttia

  1. Vierailija kirjoitti:

    Kiinnostavaa lukea asiasta pohdintaa tästä näkökulmasta. Meillä minä tulen pitämään esikoisen ansiosidonnaiset vanhempainvapaat ja mieheni tulee jäämään kotihoidontuelle. Meillä on vielä pohdinta kesken siitä, mikä on reilu tapa jakaa tulot tuona aikana. Haluan kompensoida miehelleni myös sitä, että hänellä ei kerry eläkettä tai lomapäiviä. Kenties maksan yhteisestä 50-50 asuntolainasta hänenkin osuuttaan, ja varmasti isomman osan yhteisistä juoksevista menoista. Tärkeää on minusta sekin, että molemmilla on ihan omaa käyttörahaa, josta ei ole mitenkään toiselle tilivelvollinen. Tietysti tulojen rajoissa, ja suu säkkiä myöten. 🙂 Toivottavasti mieheni ei koe asiaa vaikeaksi, tai että hän jotenkin joutuu pyytämään minulta rahaa. Sinunkin pitää yrittää pyristellä moisista tunnelmista eroon, sillä ne ovat varmasti aivan aiheettomia! On tärkeää, että hoidat lasta kotona. Minulle on itselleni todella tärkeää, että mieheni tulee olemaan kotona lapsen kanssa, koska en itsekään haluaisi laittaa 9 kk vanhaa päiväkotiin ja koska haluan myös miehen olevan oman aikansa kotona. En siis koe minkäänlaiseksi riipaksi ajatusta tulevasta, että elätän koko porukkaa tai että maksan mieheni osuutta lainasta tai ostan hänelle tarvitsemiaan asioita. Sanoinkin jo, että hän voi olla kotihoidon tuella niin pitkään kuin itse haluaa. Pitää vain tähdätä, että päiväkoti alkaa sitten elokuussa, kun paikkoja ei välttämättä kesken kautta saa.

    • Jennyfer kirjoitti:

      Kiitos kommentistasi, se oli mukava lukea 🙂 Uskon, että minunkin ajatukseni voisi olla hyvinkin erilaiset, jos meillä olisi ollut yhteinen talous, asuntolaina jne. ennen lapsen kanssa kotiin jäämistä ja hoitovapaata. Kaikesta huolimatta olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulle on annettu tämä mahdollisuus olla kotona näinkin pitkään. Emme ole keskustelleet siitä, voisinko olla siihen 3 v asti, sillä itse haluan takasin töihin ennen sitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *