Hae
Jennyfer

Kesäpäivä Kauppatorilla ja Espalla

Helsingin Kauppatori on minulle sellainen paikka, että aina kesän tullen tekee mieli lähteä sinne tuoreille vihannesostoksille. Siitä huolimatta, että olen jo muutaman vuoden päässyt kotoa ratikalla lähes ”ovelle” asti, en jostain syystä ole kertaakaan tehny haaveilemiani vihannesostoksia ja rientänyt kotiin kesäkeiton laittoon. Sen sijaan olen vuosien mittaan käynyt siellä usein lounaalla ja niin tänäkin kesänä. Olen lähes koukussa Cafe Crepesin feta-pinaatti creppiin. Sellainen on vielä tälle kesää syötävä ja niin silloinkin, kun lähdin viettämään Noelin kanssa rennon leppoista kesäpäivää. 

Ensin lasit

Ensin me käveltiin rattaiden kera Keskuspuiston läpi Triplaan hakemaan minun uudet silmälasit. Nyt hetken niitä käyttäneenä voin vain todeta niiden tulleen tarpeeseen, sillä lähinäköni oli huonontunut puolessatoista vuodessa sen verran, että en enää nähnyt lastanikaan sylietäisyydellä selkeänä. Lisäksi tämä samainen lapseni oli päässyt käpistelemään aiempia laseja niin, että sankoja ei enää yrityksestä huolimatta saatu täysin suoraksi. Kun nämä käytännön asiat oli hoidettu pois alta, pysty loppupäivän heittämään ihan potslojo. Olin aikeissa lähteä Triplasta junalla keskustaan, mutta sen verran oli heikot opasteet tai minä uusine rilleineni edelleen sokea, etten löytänyt rattailla reittiä raiteille. Aikani seikkailtuani ja päädyttyäni kerta toisensa jälkeen rappusiin tai umpikujaan, luovutin, ja lähdin kävelemään ratikkapysäkille. 

Syömingit

Nälkä oli jo kova ja Noelinkin lounasaika painoi päälle, joten suunnattiin Kauppatorille syömään. Sitä ihanaa feta-pinaattilettusta siis. Olin jo mennessä katsellut, että paikalla on monta mansikka myyjää, jotka mainostavat toinen toistaan makeampia yksilöitä. Sattuman varaisesti myyjän valiten, päätin ostaa rasiallisen jälkkäriksi. Jäätelöäkin teki mieli. Ilma oli todella lämmin. Noelin päiväuni aika painoi päälle, joten päädyin kävelemään Espan puistoon, kunnes hän nukahtaisi. Aijai. Ohitin Vanhan Porvoon jäätelötehtaan kojun. Heidän jäätelöt eivät petä milloinkaan ja annokset ovat kookkaita. Noel nukahti ja minä kävelin takaisin jäätelökojun luokse, jonka jälkeen etsin nurmikolta sopivan paikan herkutteluun kera mansikoiden ja Noelin jatkaa uniaan. Onneksi rattaissa kulkee aina mukana isoäidin neliöistä Noelille virkkaamani peitto, joka toimitti minulle hyvin viltin virkaa. Miten ihanaa siinä puistossa oli makoillakaan ja katsella espan menoa kahviloineen, ihmisine ja autoineen. 

Täydellinen päivä

Mansikat olivat pettymys. Ne eivät olleet makeaa makua nähneetkään. Kadutti, etten ollut pyytänyt maistiaisia eri kojuista ennen ostamista. Olisi ehkä sittenkin pitänyt päätyä herneisiin. Tai niihin kirsikoihin. Ensi kerralla sitten. Mansikoista huolimatta nautin olostani niin paljon, etten muista koska. Aurinko helli ja elämää ympärillä oli juuri sopivasti. Noel heräsi ja pian hänkin oli leikkimässä ja tutkimassa maailmaa Espan puiston nurmikolla. Kello kävin ja meidän piti lähteä kotia kohti nappikaupan kautta, sillä muutamat vaatteeni vaativat tuunausta, ja mukana ei ollut enää Noelin välipalan lisäksi enempää ruokaa ja kello oli jo hyvän matkaa myöhäisiltapäivän puolella. Monet parhaista asoista on kovin pieniä ja yksinkertaisia. Niin tämä meidän urbaani ex-tempore päiväkin. 

<3. Jennyfer

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *