Hae
Jennyfer

Matkakohteena Viherlandia

Olen reilut 20 vuotta nähnyt Viherlandian kyltin Jyväskylässä ajellessani mökille, mutta en ole koskaan noteerannut sitä sen kummemmin. Kuten kerrottua, olen myöhäisherännäinen kasveihin ja tuon kaltaiset puutarhat tai muut ei lainkaan ole olleet kiinnostukseni kohteita aiemmin. Kun taannoin joku kyseli jossain huonekasvien faceryhmässä käymisen arvoisia puutarhoja suomessa, luin itsekin vastauksia suurella mielenkiinnolla ja kappas, siellä mainittiin (tietysti) myös Jyväskylän Viherlandia. Samantien päätin, että kesän mittaan kävisin siellä jollain mökkireissuistani, sillä ajan mennen tullen Jyväskylän läpi. Niinpä kävin siellä viime viikolla ajellessani mökiltä kotiin päin. Tein matkalla sinne Tien päällä IGTV sarjaani lähetyksen, jossa kerron, ettei minulla ole sen kummemmin odotuksia paikan suhteen. Mutta oliko sittenkin? 

Iso paikka

Kun astuin ovista sisään, ensimmäinen reaktioni oli että voi huhhuh! Näkymä oli sellainen, että tiesin olevani ongelmissa. Edessäni aukeni ruukkuja, kasveja, sisustustuotteita… Tietysti aina yksi matkamuistokasvi olisi sallittu, mutta olin päättänyt, että tämä ensimmäinen reissu sinne olisi muilta osin vain tiedustelua. Ensin piti kuitenkin hoitaa käytännön asiat. Noelin vaippa oli vaihtamista vailla ja sen päälle välipalan aika. Oltiin aiemmin käyty kirpputorilla ja Noel vaikutti jo siellä uniselta. Viherlandia näytti niin valtavalta, että hän ehtisi siellä ottaa kunnon unet, ennen kuin nostaisin autoon kotimatkan jatkamiseksi. Matkalla vessaan vaipanvaihtoon näin suurimman osan koko laitoksesta ja tiesin, että siellä tulisi menemään aikaa. Paikka vaikutti valtavalta, ei niinkään kasvi, vaan tavaramäärineen. Ennen kuin pääsisin koluamaan paikan paremmin läpi, istahdimme kuitenkin kahvilaan hoitamaan safkahommat pois alta. 

Silmäilyä

Vihdoin pääsimme kierrokselle. Heti ensimmäisenä silmiini osui Aarnipeikonlehti (Monstera Obliqua). Se on ollut jo hetken aikaa toivekasvien listalla ja ne olivat niiiiiin suloisia, etten pystyisi lähtemään ilman sellaista sieltä ulos. Ennen kuin aloin valitsemaan minun yksilöäni, päätin tehdä kierroksen loppuun ja katsoa, mitä muuta paikassa on tarjolla, sillä vessaan mennessä silmiini oli osunut myös valtava määrä kaktuksia ja muita mehikasveja -30% alennuksella. Kaktukset ja tyräkit kun vielä kaiken lisäksi ovat suuri heikkouteni. Ennen kuin päästiin niiden luokse, ihastuin vielä joihinkin liisoihin ja nukkumaijaan, Noel sen sijaan papukaijaan. Tämä ensimmäinen huone oli selkeesti meille molemmille antoista. 

Ne mun heikkoudet

Seuraavana edessä olivat ne alennetut kaktukset ja muut mehikasvit. Noel nukahti. Sain ihailla ja tutkia niitä rauhassa ilman pelkoa siitä, että hän satuttaa piikkeihin kätensä tai vetää niitä hyllyistä alas. Olin jälleen varma, etten pääsisi ilman yhtä sellaista paikasta ulos. Siis litalla kaksi kasvia. Äh, yksi oli vain sallittu, ja olin vasta alkumetreillä. Seuraavana edessä oli monenmoisia somisteita ruukkuineen, matkalaukkuineen ja tarjottimineen. Voihan… niitäkin ”tarvitsisin” kasvieni loisteliaaseen esillepanoon. Rattaiden alakoriin päätyi ensimmäinen ostos, puinen tarjotin, jonka näin silmissäni jonkun kauniin ruukun ja kasvini alustana.

Ruukuista kasveihin

Jatkoin matkaa. Ostoksiini päätyi myös kapea istutuslapio, jollaista olen ollut vailla. Nyt pari kertaa pelkän käden sijasta sitä käyttäneenä voin vain todeta, että se tuli todella tarpeeseen! Aika pian huomasin muuten, ettei monikaan myynnissä olevista tuotteista ollut tarkoitettu minulle. Pääsin etenemään pitkän pätkän ilman minkäänlaisia houkutuksia, kunnes saavuttiin jo sivusilmällä näkemilleni ruukuille.  Ne on kasvien lisäksi yksi heikkouksistani. Siitä huolimatta, että ruukkuja oli aivan valtavasti, ei tarkemmalla katselmuksella mielisiä löytynyt kuin pari. Lopulta tein valinnat sen pohjalta, että nappaisin mukaani sen Aarnipeikonlehden ja jonkun kaktuksen. Niinikään loppumatkasta ei ollut myynnissä minulle sopivia tuotteita ja ulkokukkkavalikoiman jätin kokonaan välistä, joten päädyin valitsemaan sitä kaivelemaan jäänyttä Aarnipiekonlehteä. Kaikesta kauneudestaan huolimatta kävi niin, että yksikään yksilö ei ollut sellainen, jonka olisin halunnut mukaani. Jatkoin matkaa kaktusten luokse. Niistä olisin voinut vieläpä hyvällä alennuksella valita useankin, mutta pidättäydyin yhdessä. Pitkän katselmuksen jälkeen mieltäni kehtoi eniten Kalliotyräkki ’Cristata’. Molemmat valitsemani ruukut saivat jäädä Viherlandiaan, ja tyärkin lisäksi mukaan päätyivät jo korissa olevat puinen tarjotin ja istutuslapio. 

Jäin kaipaamaan

Vaikka ensimmäinen vaikutelma paikasta olikin että huhhuh mikä mesta, olen yllättynyt siitä, miten vähän siellä lopulta oli itselleni mieluisia houkutuksia. Vaikka olin ajatellut, ettei minulla ole mitään ennakko-odotuksia paikan suhteen, niin jäin silti kaipaamaan ”sitä jotakin”. Koska kyseessä on nähtävyys, jossa käy n. 400 000 asiakasta vuodessa, tietämättäni odotin, että siellä olisi oikeesti ollut jotain nähtävää, ei vain myynnissä olevia tuotteita ja kasveja. Jälkeen päin ajateltuna odotin näkevän jotain hienoja vesialueita kasveineen, sommitteluja, soimistuksia ja niin edelleen. Jäin niiltä vallan paitsi, enkä jälkeen päin ymmärrä, miten paikka on nähtävyys. Lisäksi huonekasvien valikoima oli todella pieni verrattuna kaikenlaisiin oheistuotteisiin. Odotukseni olivat toisin päin. Tulen varmasti vierailemaan Viherlandiassa uudestaan, mutta en joka mökkimatkalla, kuten aluksi ”pelkäsin”.

Ostin seuraavat tuotteet:

Kalliotyräkki ’Cristata’ 30% alennuksella hintaan 6,99 e

Istutuskauha 5,90 e

Puutarjotin somiseteeksi ruukkujen alle 8,99 e

<3. Jennyfer

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *