Hae
Jennyfer

Viherkasvikuulumiset

Nyt on niin paljon tapahtumaa viherkasvirintamalla, että pakko purkaa niiden kuulumiset. Olen ihan totaalisen hurahtanut viherkasveihin, enkä olisi vielä taannoin uskonut, että kaksi tämän kesän haavetta on päästä käymään parissa puutarhassa, Jyväskylässä ja Karkkilassa. Olen nyt kuudetta päivää mökillä, eikä ole mennyt päivääkään, ettenkö olisi miettinyt, miten kasvini kotona voivat. Kastelin kaikki huolella ennen lähtöä ja minulla on onneksi monta lajiketta, joiden mullan pitää antaa kuivahtaa ennen seuraavaa kastelukertaa, joka tarkoittaa n. kahden viikon väliä, jopa harvemmin. Sattumalta myös ne kasvit ovat eniten mieleeni ja ilo silmälle, joten tulen jatkossakin keskittymään niihin, jolloin elämässä voi huoletta heittää pidempiäkin reissuja. Vaikka viherkasvini ovatkin minulle tärkeitä, en halua niiden sitovan liikaa. Niiden hoitaminen on nautinnollista, kun se pysyy kohtuullisissa rajoissa.

Viherkasvejani

Viherkasvejani

Viherkasvejani

Murattiyritelmät

Kirjoittelin viimeksi kasvieni kuulumiset toukokuun loppupuolella ja silloin minulla oli kuollut kaksi murattia, joista molemmista sain vielä pelastettua hengissä olevia pätkiä yhteen ruukkuun, samanlaiseen pussukkaan, jossa minulla on menestynyt yksi muratti vallan hyvin. Jostain syystä nekin oksat kuitenkin kuoli. Koska siinä toisessa samanlaisessa pussukkaruukussa muratti voi vallan hyvin, halusin vielä kokeilla uudella kasvilla. Ostin uuden muratin kesäkuussa, istutin huolellisesti pussukkaan, eikä aikaakaan, kun sama kuoleman ilmiö alkoi vaivata häntäkin. Pakko uskoa, että siinä pussissa / paikassa on jotakin, miksi muratti ei tahdo menestyä. Kaikkiaan niitä kuoli kolme + yksi yhdistelmä. Välissä samaisessa pussukassa kävi Suka Aloe, mutta se ei lopulta ollut nätti siinä ollenkaan. Mielestäni parhaiten siihen sopii joku riippuva lajike, ja lähden nyt sellaista ideoimaan ja metsästämään. 
Varjoviikuna kastanjasutipuu muratti kalanruotokaktus
Varjoviikuna kastanjasutipuu muratti kalanruotokaktus
kastanjasutipuu muratti kalanruotokaktus

Uusi ruukkuja ja tulokkaita

Meidän asunto on ollut nyt kesällä kuin kasvihuone, etenkin keittiö, aivan järisyttävän kuuma ja kostea. Siltä osin en valita, sillä viherkasvit ovat tykänneet ja vallan villiintyneet. Olen kastellut keittiön ikkunalaudalla olevia päivittäin, sillä iltapäivästä alkuiltaan paikka on suorastaan paahteinen. Lämmöstä ja valosta niillä ei ole ollut puutetta ja sen kyllä huomaa. On ilo katsoa niiden venymistä ja hyvinvointia. Varjoviikuna alkoi jälleen puskemaan urakalla uusia lehtiä, joka oli edelleen uskomatonta, sillä talvella se oli käytännössä kalju. Alkuperäinen ruukku alkoi käydä myös pieneksi, joten hommasin alakertamme kaupasta sille uuden. Varjoviikuna ei sitten niin yhtään sopinutkaan siihen ulkonäkönsä puolesta, joten hetken päästä olinkin taas kasvikaupalla etsimässä sille uutta ruukkua. Samalla piti löytää uusi ruukku Suka Aloelle, sillä sekin oli tyhmän näköinen pussukassaan. Lisäksi olin hurahtanut ostamaan elämäni ensimmäiset pistokkaat huonekasvien Facebook ryhmästä, johon olin hiljattain liittynyt. Ne postissa tulleet kalanruotokaktuksen pistokkaatkin piti siis istuttaa johonkin. Lisäksi äiti oli juurruttanut minulle värinokkosen pistokkaan ja sekin oli vailla ruukkua. 
Varjoviikunan tuoreet lehdet

Varjoviikunan tuoreet lehdet

Varjoviikunan tuoreet lehdet

Kalanruotokaktuksen pistokkaat istutettunaKalanruotokaktuksen pistokkaat

Kalanruotokaktus ja käärmekaktus

Värinokkonen

Värinokkonen

Ruukkufriikki

Olen huomannut olevani ruukkufriikki ja ostaneeni muutaman (okei, tällä hetkellä 6 kpl) varastoon alennuksesta, kun oikein on tullut miellyttävä yksilö vastaan. Hyvä niin, sillä huomasin, kun sitä  ruukkua oikeesti kasvilleen tarttisi, ei mieluisaa oikein tunnu löytyvän mistään. No ehkä mistään, mutta olen tosi huono kiertämään sen tuhansissa kaupoissa etsimässä jotakin. En vaan jaksa eikä se huvita. Se on ärsyttävää ja kiristävää. On ihanaa, jos kotoa löytyy jotain tämän kaltaista tarvittavaa jo valmiina. Ensisijaisesti minulla on kuitenkin tarkoitus istuttaa näihin jemmaruukkuihin kasvit, joita puhelimeni muistion viherkasvien Wanted listalla on tällä hetkellä 17… Minimalistinen elämänfilosofiani ei selvästikään ulotu ihan joka osa-alueelle, ja olenkin joutunut määrittämään sitä mielessäni uudestaan. 

Perun pylväskaktus
Muorinkukka Nevada

Uusia ostoksia

Uusia kasveja on tullut myös muuten, kuin pistokkaina. Niinä kertoina, kun olen joutunut ruukku- tai multaostoksilla käymään, en ole kertaakaan selvinnyt liikkeestä ulos ilman uutta viherkasvia. Monta ihanaa olen joutunut jättämään odottamaan aikaa parempaa, mutta monta ihanaa vienyt myös mukanani. Perun pylväskaktus löysi kodin betoniruukusta olohuoneen hyllyn päältä. Muorinkukka Nevada sulostuttaa keittiön ikkunalaudalla Kastanjasutipuun kanssa, joka niin ikään alkoi huostaani päästyään puskemaan vauhdilla uutta lehteä ja mittaa vanhoihin. Nämä puumaiset kasvithan olivat myös yksi suosikeistani, joita osaan selvästikin hoitaa. 
Viherkasvielämää keittiössä: kastanjasutipuu, värinokkonen, muorinkukka nevada
Viherkasvielämää keittiössä: kastanjasutipuu, värinokkonen, muorinkukka nevada
Viherkasvielämää keittiössä: kastanjasutipuu, värinokkonen, muorinkukka nevada

Epäonnistumisia

Sen lisäksi, että olen onnistunut tappamaan kolme Murattia, oli Suka Aloenkin lähtö lähellä. Se on mehikasvi, joka ei tarvitse paljon vettä, vaan viihtyy kuivemmassa ja mullan pitää antaa kuivahtaa kastelujen välissä. Yhtäkkiä huomasin sen kadottavan väriä. Tummanviherä Suka Aloe oli muuttunut osittain todella vaaleaksi. Kysyin neuvoa kaikkitietäväisestä huonekasviryhmästä, mikä häntä mahtaisi vaivata, ja sainkin samantien vastauksen, että liikaa vettä ja liian vähän valoa. Pian siirsin sen eteisestä olohuoneen ikkkunalaudalle ja kastelin hyvin paljon maltillisemmin. Värin karkaaminen pysähtyi, mutta, minusta Suka Aloeni on nyt paljon kauniimpi ja viehättävämpi kuin tasaisessa tummanvihreässä värissään. Yksi kuolema kuitenkin vielä koitti. Se tapahtui alkuviikosta täällä mökillä. Sain tädiltäni ihanan värinokkosen pistokkaan, erilaisen, joka minulla on entuudestaan. Se oli vanhemmillani juurtumassa, josta nappasin sen mökille lähtiessäni mukaan, sillä juuret olivat jo valtaisat. Mökille päästyä kävin heti seuraavana päivänä ostamassa sille ruukun ja istutin äitin viime kesän perunamaasta ottamaani multaan. Illalla nukkumaan käydessä huomasin, että tyyppi teki kuolemaa. Se oli kovin eloton ja veltto. Lähetin tädille ja äidille kuvia miten on käynyt ja sain ohjeita, mitä sen kanssa tehdä. Mikään ei ole auttanut. Hän ei selvästikään tykännyt mökkimaamme mullasta ja on menehtynyt.
Suka Aloe menetti väriä kun sai liikaa vettä ja liian vähän valoa

Edesmennyt värinokkonen
Edesmennyt värinokkonen
Edesmennyt värinokkonen
Edesmennyt värinokkonen
Kuollut mikä kuollut

Kasvitreffeille

Kaiken hurahduksen kukkuraksi olen liittynyt Huonekasviseuraan. Odotan jo kovasti, että pääsisin osallistumaan elokuussa elämäni ensimmäisille kasvitreffeille. Jep, tähän on tultu. 

Ota seurantaan jennyfer_1980 Instagramissa niin pääset mukaan meidän elämään sellaisissakin hetkissä, joista ei riitä juttua blogiin asti. 

<3. Jennyfer

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *