Hae
Jennyferin kotona

Ensimmäinen äitienpäiväni ja Noelin 8 kk päivä

Meillä oli eilen tuplajuhlat, sillä ensimmäinen äitienpäiväni sattui veikeästi samalle päivälle, kuin Noel täytti 8 kk. Ehkä olettekin jo huomanneet, että Noelin kk postaukset ovat jääneet 6 kk ikään, enkä sen jälkeen ole pikkumiehestä juuri isommin kirjoitellut. En pysty. Olin ajatellut, että tämä ensimmäinen vuosi on sellainen, josta kirjoitan hänen osaltaan joka kuukausi ja sitten lopetan, mutta mitä vanhemmaksi Noel tuli, sitä vaikeammaksi kävi minun kirjoittaminen. Puolen vuoden kohdalla tuli totaalinen stoppi. Koin tekeväni todella väärin häntä kohtaan, jos vielä jatkan, ja kerron hänen henkilökohtaisia ja yksityiskohtaisia tietoja koko maailmalle kysymättä häneltä lupaa, saanko tehdä niin. Mitä enemmän vauva muuttui älylliseksi olennoksi, sitä enemmän koin tekeväni vääryyttä häntä kohtaan. Noel vilahtelee teksteissäni varmasti jatkossakin, tässäkin, sillä olenhan äiti ja kirjoitan myös siitä, mutta hän ei ole niissä pääosassa ominaisuuksineen.

Ensimmäinen äitienpäiväni oli Noelin 8 kk päivänä
Ensimmäinen äitienpäiväni oli Noelin 8 kk päivänä

Päivä muiden joukossa

Ensimmäinen äitienpäiväni alkoi kuin mikä tahansa päivä menneen 8 kk ajalla. Noel heräsi viideltä syömään ja jatkoi siitä vielä unia kuuteen saakka, mutta minä jäin hereille, koska tiesin hänen heräävän uudestaan kuudelta. En enää itse halunnut nukahtaa, sillä tiesin sen jälkeen oloni olevan todella tokkurainen, enkä varsinaisesti kokenut itseäni enää kovin väsyneeksikään, vaikka oikeasti olenkin. Aina silloin, kun Noel herää viiden aikaa maidolle, jään siitä hereille, sillä minusta yksi ihanimpia asioita on aikaiset aamut, kun kaikkialla on rauhallista ja hiljasta, ja muut vielä nukkuu. Saman fiiliksen saa myöhään illalla ja yöllä, kun on yksin hereillä. Rakastan sitä hiljaisuutta ja rauhaa, joka ympärilläni silloin vallitsee. Kun valvon aikaisin aamulla, luen. Kun valvon myöhään illalla, kirjoitan. Niin äitienpäivänäkin. Luin, kunnes Noel heräsi ja aamutoimet alkoivat rullaamaan, kuin minä tahansa muunakin aamuna. Noel oli vain poikkeuksellisesti todella väsynyt ja kitisevä, eikä aamupuurokaan maistunut. Hän kävin normaalia aiemmin aamupäivän unille, ja minä jatkoin hesarin parissa, kunnes Noelin isä huuteli minut aamupalalle, jonka oli minulle valmistanut.

Täytettyjä croisantteja ja shanpanjaa
Täytettyjä croisantteja ja shanpanjaa

Aamiainen

Pöydässä odotti kolme ihanaa eri täyttein valmistettua croisanttia, tuoreita korvapuusteja, ruusuja sekä lahjaksi vyö, johon saa tarvikkeita, kuten avaimet, puhelimen, rahapussin… Kätevä kesää vasten, kun taskut yleensä vähenevät. Juomana oli shampanjaa. Jos joku, niin kuiva kuohujuoma kyllä kruunaa aamupalan ja brunssin. Ruukkuruusu oli vanhemmiltani, jotka olivat 350 km päästä mökiltä pyytäneet Noelin isää ostamaan kukan heiltä minulle. Croisanteista löytyi minun lempiaineksiani, kuten mozzarellaa, basilikaa, vuohenjuustoa ja kanaa. Noel heräili, kun vielä nautin aamiaista ja aloin syöttämään hänelle uudesaan puuroa. Hän oli edelleen todella väsynyt ja meni vielä puuron jälkeen uudestaan nukkumaan. Minä hieman hänen perässä, sillä olinhan ollut jo kuutisen tuntia hereillä ja puuhaillut jo kaikenlaista lakananvaihtoa myöten.

Shampanjaa ja korvapuusteja
Shampanjaa ja korvapuusteja

Lääkäriin

Heräsimme Noelin kanssa puolen päivän aikaa ja hetken heräiltyämme menin laittamaan hänelle lounasta. Sen syömisestä ei tullut mitään. Hän vain kosketteli korvaansa ja kitisi kovasti. Olin varma että ensimmäinen korvatulehdus oli löytänyt meidät ja niinpä soitin lääkäriin. Saimme ajan jo tunninpäähän, kiitos vakuutuksemme. Koska Noel oli hieman yskinyt aamulla herätessään, meidät ohjattiin menemään sisään ovesta, joka on tarkoitettu mahdollisen koronatartunnan saaneille. Tiesin, että meillä ei sitä olisi, sillä emme ole olleet kenenkään kanssa tekemisissä niin, että tartunta olisi käytännössä mahdollinen. Minulla oli mielikuva, että paikka on täynnä yskiviä ja koronaa sairastavia ihmisiä maskit kasvoillaan ja sieltä jos mistä viimeistään sen sitten saamme.

Lahja ja kortti
Lahja ja kortti

Korvahommia

Yllätyksekseni paikka oli tyhjä, mitä nyt yhtä potilasta juuri vietiin pyörätuolissa johonkin ja ehdin nähdä vain vilauksen hänen selästään. Pian jo istuinkin Noelin kanssa erittäin mukavan lääkärin huoneessa ja syy väsymykseen ja ruokahaluttomuuteen selvisi. Toinen korva punoitti, eli siellä on tulehdus, kuten epäilinkin. Koska mitään muuta oiretta ei korvassa ollut, päädyimme yhdessä lääkärin kanssa siihen, että annamme korvalle mahdollisuuden parantua ensin ilman antibioottia, ja käyttäisimme kipulääkettä. Meillä on parhaillaan meneillään myös hammashommia, johon korvan oireilu voi myöskin viitata, sillä viimeisen neljän viikon aikana hampaita on ilmaantunut jo kaksi ja nähdäkseni kolmaskin on jo tulossa. Heti kotiin päästyämme lääkitsin Noelin ja annoin välipalaa, mutta sekään ei maistunut. Hän nukahti jälleen unilleen. Noelin nukkuessa minä paistoin kasan lettuja ja sämpyöitä. Tietysti Noel heräsi juuri silloin, kun minä olin saanut kasan lettuja lautaselle jäätelökulho kaverinaan ja asettunut sohvan nurkkaan herkuttelemaan. Kello oli jo sen verran, että oli Noelin iltaruuan aika. Laitoin jäätelöni takaisin pakkaseen, ja aloin syöttämään Noelia. Olin niin onnellinen äiti, kun hän vihdoin söi normaalin määrän ilman kitinöitä. Kipulääke oli unien aikana tehnyt tehtävänsä. Onneksi.

,Valkoiset ruusut ovat todella kauniita
Valkoiset ruusut ovat todella kauniita

Loppuilta

Ruuan päälle siivottuani keittiön, lähdimme vielä iltakävelylle merenrantaan ja paluumatkalla kävimme kaupassa. Kotiin päästyä edessä olikin jo ne normaalit iltatoimet, joskin tällä kertaa hieman normaalia myöhemmin päivän unien sekaisuudesta johtuen. Mutta väliäkö sillä. Tärkeintä ja ihaninta oli, että iltapuuro ja maito maittoi suurella ruokahalulla. Noel leikki vielä hetken ennen iltasatua ja hyvän yön toivotuksia, johon meillä on ihan oma rutiini tärkeimpien unilelujen kanssa. Minä viikkasin vielä puhtaat pyykit kaappiin ja menin suihkun kautta iltapalalle. Halusin kirjoittaa äitienpäivän tapahtumat muistiin ja niin teinkin, mutta en enää jaksanut kirjoittaa niin, että mitään olisi voinut julkaista. Saati, että olisin jaksanut tehdä mitään valokuviin liittyvää, joten jätin julkaisun seuraavaan päivään. Noelkin heräsi vielä juomaan alkuyön maidon ja hyvä niin, sillä sain annettua hänelle uuden annoksen kipulääkettä, jonka toivon rauhoittavan yömme ja vaikuttavan aamuun asti.

Äiti

Olen niin kiitollinen siitä, että minusta tuli äiti. Niin ihanan, hauskan, iloisen ja touhukkaan pojan äiti. Jos minun jotain tässä elämässä piti olla, niin äiti. Minun elämäni on täyttynyt, eikä siitä Noelin myötä puutu palaakaan. Me olemme tiimi, huipputiimi. Äitiys on parasta, mitä on olemassa ja se on istunut minuun kovin luontevasti. Minulle on monta kertaa tullu tunne, että ihan kuin olisin ollut äiti joskus ennenkin. Ehkä entisessä elämässäni olenkin. Päivä ei tuntunut mitenkään erityisen juhlalliselta ja minulle olikin tärkeintä, että sain viettää sitä Noelin kanssa.

<3. Jennyfer

Yksi kommentti

  1. Nimetön kirjoitti:

    Olet ihana äiti ja kirjoitat äitiydestä niin kauniisti <3 Ihanaa, että poikasi isäkin lämpeni omaan tahtiinsa ajatukselle ja yhdessä koette Noelin elämän alkutaipaletta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *