Hae
Jennyfer

Hullut hulinayöt

Jos nämä hulinayöt ei lopu, niin sitten ne vissin saa luvan jatkua. Mutta kauanko niitä vielä jaksaa? No tietysti niin kauan kun on tarvis ja ne hulinat kestää. Mutta mistä tankata voimavaroja? Mitä kaikkea sitä öin ja päivin päässä liikkuukaan? Auttaako perkele? Mites muisti? 

Yöhulinat alko meillä noin kuukausi sitten, vähän ennen neljän kuukauden ikää, ja välistä kyllä tuntuu, että kiitos riittää jo. Toisaalta niissä hulinoissa on jotain ihan äärimmäisen suloista. Pieni osaa ja oppii. Kasvaa ja kehittyy. Minua ainakin auttaa ihan super paljon yön pienillä ja pimeillä tunneilla jaksamaan se, kun mietin kaiken syytä ja tarkoitusta. Joko kuuntelen ja katselen pinnasängyssään elämöivää lastani, joka ei itke, ei kitise, vaan hulinoi käsillään ja jaloillaan pyörien ympäri sänkyä jokellellen ja kiljahdellen ilosta. Tai sitten kannan tätä suloisuutta sylissäni pitkin kämppää. Katselemme toisiamme silmiin. En puhu, sillä alusta asti meillä ollaan minun toimestani oltu öisin hiljaa. Tehty eroa yölle ja päivälle. Hän katselee siinä sylissäni ympärilleen. Tutkii maailmaa. Niin monta asiaa hän näkee vasta ensimmäistä kertaa. Ei hän tahallaan minua hereillä pidä. Ei ilkeyttään. Ei tietenkään. Eihän näin pieni voi osata ja tietää mitään sellaisesta. Jos kuukaudessa kasvaa 4 cm ja 800 g, niin kyllä se varmasti kropassa tuntuu. Kaikki muu motorinen, neurologinen ja henkinen kehitys siihen päälle, niin ihan varmasti tuntuu, ja on vaikea pysyä aloillaan. Olen onnellinen, sillä kaikki tämä hulinointi merkitsee sitä, että lapseni kasvaa ja kehittyy. Tiedän, että tämä on vain vaihe, ja sekin loppuu ajallaan. Viimeistään, kun hän lähtee armeijaan. Ajatukseni huvittaa.

Iloinen ja onnellinen lapsi taidoistaan
Iloinen ja onnellinen lapsi taidoistaan

Muistinmenetys on uusi normaali

Mutta olen minä myös väsynyt. Päiväsaikaan en varsinaisesti koe enkä tunne itseäni väsyneeksi, mutta olen. Joudun pinnistelemään kun mietin, minkälainen päivä eilen oli. Edellisestä viikosta puhumattakaan. Välillä joudun tarkistamaan blogiani, mitä kirjoitin ja julkaisin. Julkaisun otsikko ei saa minua muistamaan tarkkaan sisältöä. Mitä lie kirjoitin. En muista, minä päivänä tapahtui mitäkin. Pysyn kyllä hyvin hereillä, mutta jos kukaan ei hulinoi ympärilläni, nukahdan samantien, kun siihen vain on mahdollisuus. Laitan silmät kiinni ja käyn maate. Äkkiä menee kolmekin tuntia. Yhä useammin joudun ottamaan päiväunia. Onneksi Noel on alkanut nukkumaan niitä itsekin viime viikkoina ihan kivasti. Nukutaan, valvotaan ja kukutaan. Yhdessä.

Voiko olla suloisempaa. Kun saat aamulla tämän kaltaisen herätyksen, sulat, etkä muista yön hulinoista tai valvomisista puoliakaan
Voiko olla suloisempaa. Kun saat aamulla tämän kaltaisen herätyksen, sulat, etkä muista yön hulinoista tai valvomisista puoliakaan

Nuku. Rakas lapseni nuku.

Rakastan lastani niin paljon, että kestän mitä vaan. Siitä huolimatta, niinä ihan pahimpina öinä, olen minäkin päästänyt perkeleen suustani. En lapselleni. Vaan sen voimalla nostanut itseni ylös sängystä. En tiedä, onko se auttanut, mutta joka kerta olen noussut. Käynyt uudestaan maate. Aina ei ehdi edes saamaan peittoa takaisin päälleen, kun on jo noustava uudestaan. Pahinta on se, että ehtii vaipua takaisin uneen. Pieneenkin. Noin 15-30 minuutin sisällä uudelleen nukahtamisesta se on ehkä kaikista pahinta. Etenkin, kun teet sitä läpi yön. Kun yön levottomuuksiin lisätään vielä tiheänsyönninkausi tunnin välein, niin siinä on kuka tahansa koetuksella, olit sitten 40 tai 20. Et käytännössä nuku lainkaan. Syötät, kuuntelet hulinoita, vaihdat vaippoja. Hirvittää. Sillä lapsi on varmasti päivällä hereillä, pirteä, joten olet sinäkin. Hereillä. Et pirteä. Vauvan saa kyllä nukkumaan hyvin ja sikeästi. Vaunulenkillä. Mutta kun olet niin jumalattoman väsynyt, ettet uskalla lähteä. Pelkäät kompuroivasi omiin jalkoihin. Että ne ei kanna. Hyydyt kesken matkan, et jaksa kotiin. Rakas lapseni. Nuku. Nuku oikein pitkät ja levolliset päikkärit. Nyt. Ihan tässä kotona. Äiti on ihan lähellä ja vieressä, mutta myös sikeässä unessa. Jaksetaan sitten taas yhdessä leikkiä. Hassutella, halia suukottaa, laulaa ja höpsöttää.

Kun laidat on vain tiellä
Kun laidat on vain tiellä

P.S. Öisin sängyssä on vain peitto, unirätti ja unilelu. Mobile on käytössä vain päivisin, kun Noel on virkeenä hereillä. Sänky on siis rauhoitettu nukkumista varten, kun nukutaan.

<3. Jennyfer

Yksi kommentti

  1. Nimetön kirjoitti:

    Oletko kokeillut tai harkinnut nukuttaa öisin viereesi? Auttaisiko se? Meillä vauvan uni on tuplasti rauhallisempaa vieressä kuin omassa sängyssä. Aikanaan pitää sitten opettaa omaan sänkyyn ja se on varmasti oma prosessinsa, mut nyt nukutaan hyvin näin ja se on pääasia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *