Hae
Jennyfer

Tarina siilitukkani takana

Miksi olen siili? No koska suoraan sanoen vihaan hiuksia. En muilla, mutta itsellä. Ihailen muiden ihmisten pitkiä kauniita hiuksia, mutta oloni on todella epämukava, jos sellaiset ovat omassa päässäni. Postaus sisältää lopussa viiden kuvan sarjan menneen 7 kuukauden ajalta, kuinka hiukseni kasvoivat, kun raskauden loppuvaiheessa olin niin väsynyt, etten enää jaksanut ajaa edes niitä, ja näihin päivään asti annoin niiden vaan kasvaa ja rehottaa. Lue lisäksi, kuinka kävi, kun halusin lahjoittaa hiukseni hyväntekeväisyyteen. 

Minulla on todella vahvat, paksut ja tummat hiukset luonnostaan. Lapsena ne olivat tosi pitkät, mutta kuitenkin jo ala-asteikäisenä lähtivät lyhenemään vuosi vuodelta. Aikuisiän olen pitänyt aina lyhyitä hiuksia, mitä nyt jossain kohtaa koittanut kasvattaa, koska kyllästyminen. Mutta siihen vasta kyllästynyt olenkin. Pidemmät hiukset ei ole yhtään mun juttu. Vihaan niiden pesemistä. Se vie aikaa ihan törkeesti. Niiden kuivaamisesta puhumattakaan. Enkä sitten niin koskaan jaksanut tai kiinnostunut laittamaan niitä mitenkään. Sama tylsä keskellä päätä jakaus päivästä toiseen. Se vasta tylsää onkin. Ei mitään mallia tai juttua.

Oma kotoisa olo siilissä, josa olen viihtynyt jo vuosia
Oma kotoisa olo siilissä, jossa olen viihtynyt jo vuosia

Vaihtelua väreillä

Hiusten väriä olen sen sijaan vaihdellut rohkeasti mustasta blondiin ja violetin sekä punertavan eri sävyihin. Punertavat värit ei sovi minulle sitten niin ollenkaan. Olen hakenut väreillä myös vaihtelua, jota selkeesti hiusten osalta ajoittain kaipaan. Ehkä sitä vain kyllästyy siihen pelistä tuijottavaan, aina saman näköiseen kuontaloon. Tai sitten sitä ei vaan ole löytänyt sitä omaa juttuaan ja tyyliään. Itseään. Onko hiusmallien ja värien vaihtelu kuitenkin osa itsensä etsimistä? Onko kiva näyttää vuodesta toiseen samalta, lukuunottamatta luonnollista vanhenemista?

Noel tykkää äidin siilistä ja nauraa ihan ääneen sitä kosketellessaan
Noel tykkää äidin siilistä ja nauraa ihan ääneen sitä kosketellessaan

Siiliksi

Haaveilin jo vuosia sitten, että halusin ajaa hiukseni siiliksi. Näin muutamilla vanhemmilla, sellaisilla 5-6kymppisillä naisilla harmaita siilejä hiuksia, ja ne oli minusta ihan älyttömän mageita. Tiesin, että minustakin tulisi sellainen, hopean harmaa, sillä yksittäisiä hiuksia oli jo menettänyt pigmenttiään, ja kuljin muutenkin hiuksiltani isäni jalanjäljissä. Koska tykkäsin tosi paljon lyhyistä hiuksista, kiehtoi siiliksi ajaminen tosi paljon. Tästä on nyt äkkiä laskettuna ainakin kuusi vuotta, kun tein sen. En jaksa yhtään muistaa niitä tunnelmia tai fiiliksiä, mutta se oli rakkautta ensi hetkestä lähtien. Sittemmin hiukseni ovat olleet 5-6 mm pituiset, lukuunottamatta kahta kertaa, jolloin toisella jossain mielenhäiriössä halusin niitä kasvattaa ja värjäsin blondiksi, sekä nyt viimeisintä, kun vaan annoin niiden kasvaa, sillä raskauden loppuvaiheessa olin niin väsynyt, etten jaksanut enää ajella edes niitä.

Siili hius on aina ojennuksessa
Siili hius on aina ojennuksessa

Palautuminen minuksi

Nyt kun synnytyksestä alkaa lähestymään puoli vuotta, huomaan minussa tapahtuneen muutoksia. Oikeestaan ei voida puhua muutoksista, vaan paluusta entiseen. Joko palautuminen on vasta alkanut, tai sitten saavuttanut jonkun tietyn pisteen. Vaikka valvon edelleen öisin kaiken maailman hulinoiden vuoksi, joiden välissä pari kolme syöttöä tuntuu ihan pikku palalta kakkua, jaksan taas kiinnostua itsestäni ja ulkonäöstäni. Erityisesti tehdä sille jotakin. Loppujen raskauskilojen pudotus käynnistyi menestyksekkäästi ja tiedän, ettei sellainen projekti onnistu, jos on vielä vaiheessa. Kokeilin sitä, liian aikaisin. Jaksan kävellä jo todella pitkiä, jopa kahden tunnin (päiväuni)lenkkejä. Ja hiukset, kenen ne sitten olikaan? Jestas, miten niitä vihasinkaan, mutta en vain jotenkaan saanut aikaiseksi tehdä niille mitään. Kun ”heräsin”, ne lähti yhtä nopeasti, kuin ensimmäinen jäämistö raskauskiloistakin. Ai että, miten tunsinkaan oloni jälleen minuksi! Miten helppoa ja vaivatonta elämä siilin kanssa taas onkaan.

Sinne meni 7 kk villi ja vapaa kasvu
Sinne meni 7 kk villi ja vapaa kasvu

Hiukset hyväntekeväisyyteen

Siinä hiuksia ajellessa, jotka oli muuten taas ehtinyt venähtää edellisestä ajosta, viime vuoden heinäkuusta ihan kiitettävästi, sain ajatuksen, että haluan lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen. Hiuksiani en ole värjännyt enää vuosikausiin, ne olivat hyvä kuntoiset ja ihan kivan mittaisetkin, paitsi päähäni. Minulla oli käsitys, että hiuksilla autetaan jotenkin syöpäsairaita. Kun oma kuontaloni oli taas 6 mm kotoisassa mitassaan, tutustuin asiaan, minne voisin hiukseni kiikuttaa. Nopeasti löysin ratkaisun. Syöpäsairaille lapsille tehtäisiin niistä peruukkeja. Mahtavaa! Mutta mutta. Eipä se ihan niin onnistunutkaan. Hiukset, jotka lahjoitetaan peruukkien tekemiseen, tulee olla:

  • minimissään 17 senttiä
  • harmaita enintään 10%
En täyttänyt kumpaakaan näistä ehdoista, sillä harmaata on jo todella paljon, eikä pituuskaan, joka minun maailmassani oli pitkä, sitä seitsemäätoista senttiä täyttänyt.

Liikaa harmaata lahjoitettavaksi
Liikaa harmaata lahjoitettavaksi

Vaikka harmikseni hyvät ja paksut hiukseni jäivät lahjoittamatta, sillä olisihan se ollut kivaa, kun tuosta hiusten ei niin suunnitellusta kasvusta olisi jäänyt joku hyöty jollekin, olen minä jälleen minä, oma siili itseni.

<3. Jennyfer

P.S. Kooste hiustenkasvusta

Heinäkuu 2019. 1,5 kk laskettuun aikaan. En enää ajanut hiuksiani.

Syyskuu 2019. Synnytyksessä on jo melkoinen karvalakki, sillä hiukseni ovat tosi paksut
Syyskuu 2019. Synnytyksessä on jo melkoinen karvalakki, sillä hiukseni ovat tosi paksut

Helmikuun 2020 alku. Hiukset ovat saaneet 7 kuukaudessa aika paljon mittaa
Helmikuun 2020 alku. Hiukset ovat saaneet 7 kuukaudessa aika paljon mittaa
Helmikuu 2020 puoliväli. Samat silmälasit siilin kanssa.
Helmikuu 2020 puoliväli. Samat silmälasit siilin kanssa.

Helmikuu 2020 puoliväli. Siilissä on taas niin hyvä olla <3
Helmikuu 2020 puoliväli. Siilissä on taas niin hyvä olla <3

Näin syön ja poltan jäljelle jääneitä raskauskiloja

Kuvat ja sisällöt esimerkkipäivän ruuista, joilla minä sain lopultakin raskaudesta kroppaan jumittuneet rasvat liikkeelle ja polttoaineeksi. Miltä kuulostaa esim. halloum ranskalaiset? Lasken ruokavalioni ketogeeniseksi, sillä hiilihydraattien määrä pysyy päivittäin hyvin vähäisenä, alle 30 g:ssa, ja rasvaa en pelkää ollenkaan. Miten syön, mitä syön ja en syö? Blogiin tulossa jatkossa myös ketogeeninen laajennus. 

Kirjoittelin viikonloppuna siitä, miten raskaudesta jääneet rasvavarastot lähtivät vihdoinkin sulamaan kropastani ketogeenisellä ruokavaliolla. Toisalta voisin puhua vähähiilihydraattisesta, tai niiden sekoituksesta. Erona näissä ruokavalioissa on lähinnä päivittäinen hiilihydraattien määrä. Ketogeenisessä se on n. 20-30 g/vrk ruuan kokonaismäärästä ja vähähiilihydraattisessa enemmän, n. 50 g/vrk luokkaa. Ketogeenisessä ruokavaliossa ei esim. suosita maitorahkaa, jota minä käytän ihan joka päivä. Samoin on marjojen ja hedelmien kanssa, joitan minulla menee pienen pieni annos joka aamu. Siitä huolimatta vuorokautinen hiilarimääräni pysyy ketogeenisen rajoissa, joten sano nyt sitten, millä ruokavaliolla olen ja millä en. Selvää on kuitenkin se, että ruokavalioni ei sisällä lainkaan sokereita, eikä viljatuotteita. Lisäksi rasva on isossa roolissa, niin kuin ketogeeniseen kuuluukin. Syön kolmesti päivässä ja pyrin pätkäpaastoamaan vähintään 14 tuntia, joka on myös tyypillistä ketogeenisessä ruokavaliossa.

Aamiainen

  • Smoothie
    • 1 prk maitorahkaa
    • 1 pss smoothiemarjoja (valmis sekoitus pakasteesta)
    • 1/2 avokado
    • 1 dl vettä
Aamusmoothie, johon avokado tekee taivaallisen kermaisen koostumuksen
Aamusmoothie, johon avokado tekee taivaallisen kermaisen koostumuksen
Lounas
  • Uunimunakas (pellillinen, syön tästä useana päivänä)
    • 10 kananmunaa
    • 1 dl kermaa
    • Suolaa
    • Täytteitä mielen mukaan (esim. kinkku, tomaatti jne.)
    • 1 pss juustoraastetta
      • Lisukkeeksi halutessa vihersalaattia
Uunimunakas on helppo ja nopea lounas vauva-arejen keskellä, kun sitä valmistaa aina kerralla uunipellillisen
Uunimunakas on helppo ja nopea lounas vauva-arejen keskellä, kun sitä valmistaa aina kerralla uunipellillisen

Oikea ajoitus

Aloitin tämän ”ketovhh” diettini 27.1.2020 polttaakseni pois kroppaani jumittuneet viimeiset 15 raskausrasvakiloa. Kaikkiaanhan niitä raskauskiloja kertyi hurjat 28, joten sillä tavalla ajateltuna olin onnellisessa asemassa, että ihan sitä kaikkea ei kuitenkaan tarvinnut lähteä karistamaan, sillä 13 kiloa suli parin viikon aikana synnytyksestä ihan itsestään. Toki vauva, lapsivesi, istukka veri, turvotus jne. teki kiloihin luonnollisen poistuman. Kokeilin pudotella kiloja pois jo jossain kohtaa aiemminkin, mutta se oli selkeesti liian aikaisin synnytyksen jälkeen, sillä en lainkaan pystynyt keskittymään asiaan sillä intensiteetillä, kuin olisi pitänyt, ja jätin homman sikseen. Nyt tiedän olevani siihen valmis, sillä arki ja elämä pyörii vauvan kanssa hyvissä rytmeissä ja rutiineissa, ja minulla on riittävästi aikaa sekä energiaa paneutua tähän touhuun.
Päivällinen
  • Lihaa ja kasviksia mitä erilaisemmissa muodoissa
    • Hampurilainen ja halloum ranskalaiset jne. 
Hampurilainen ja halloumranskalaiset on yksi ketogeenisen ruokavalion suosikkejani
Hampurilainen ja halloumranskalaiset on yksi ketogeenisen ruokavalion suosikkejani
Juoma
  • Paljon teetä ja vettä pitkin päivää
Herkuttelu ja välipalat
  • Jos haluan hieman herkutella tai tarvitsen nopeasti lisäenergiaa
    • Cashew pähkinät
    • Tumma suklaa

Viikonlpun herkkuhetki: cashew pähkinöitä ja tummaa suklaata
Viikonlpun herkkuhetki: cashew pähkinöitä ja tummaa suklaata

Blogin sisältö laajenee ketogeenisen ruokavalion resepteillä

Ehkä suurin kompastuskivi, mitä itselläni tällaisten diettien osalta voi olla, on se, että aina kokkaa samaa, mielikuvitus ei riitä erilaisten ruokien valmistamiseen, eikä oikein tiedä, mitä tekisi. En vaadi ihan hirveästi vaihtelua ruokavalioltani, mutta onhan se nyt kiva osata kokata näilläkin aineksilla monipuolisesti. Ehkä se kuitenkin on niin, että mitä enemmän erilaisia ruokia osaa valmistaa, sitä paremmin tällaisesta voi saada elämäntavan itselleen. Aloin kaipaamaan kovasti sitä, että osaisin valmistaa ihan oikeita ketoruokia sen sijaan, että lautasella on aina vaan jotain kanaa ja kasvista, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole. Ehkä ihminen, minäkin, kaipaan kuitenkin jossain määrin vaihtelua, ettei kyllästy. Olen kokenut vauvan kanssa ketogeenisten ruokien reseptien etsimisen jokseenkin haastavaksi ihan vaan aikapulan takia, vaikka netti on niitä pullollaan. Iltaisin olen ihan liian väsynyt etsimään jotain kivaa ideaa seuraavan päivän ruuaksi, ja seuraavan päivän kauppareissu tulee aina liian nopeasti aamutoimien ja -puuhien perässä, että sitä sitten mene kaupassa hyllyjen välissä sieltä, mistä se aita todellakin on matalin. Nyt kuitenkin päätin, että sitä aikaa on jostain löydyttävä, sillä kuulun tällä hetkellä lukuisiin ”ketofaceryhmiin”, ja niissä on jatkuvasti esillä toinen toistaan herkullisempia ruokia ja ohjeita. Minäkin haluan tehdä ja osata. Seuraavaksi oli ratkottava se, mihin talletan reseptit kaikista ihanista kokkailuistani. Halusin, että ne ovat helposti saatavilla, sillä muuten motivaatio ei pysy yllä. Ensin meinasin blogia, sellaista, jossa olisi vain ja ainoastaan ruokaohje ja kuva kokkaamstani ruuasta. Mutta hei, ruoka kuuluu keskeisenä osana jokaiseen perheeseen ja elämään, joten päätin siltä seisomalta laajentaa blogini repertuaaria kokkaamieni ketogeenisten ruokien reseptehin ja kuviin. Miksikään ruokablogiksi tämä ei muutu, mutta olen aina ollut ruuasta kovin kiinnostunut, tykännyt kokata, ja se on ollut iso osa elämääni sekä mielenkiinnon kohteenani, joten sen puitteissa tämä tuo luontevan laajennuksen tähän koko touhuun. Toivon, että näillä tulevilla resepteilläni voin myös tsempata ja helpottaa sinun arkeasi.

<3. Jennyfer