Hae
Jennyfer

Kipuiluja uudessa kodissa

Yhteen muutto ei ole käynyt kivuttomasti. Koti ja elämä voi mennä rikki myös näin päin, eikä vain eroissa. Vaatii oman aikansa etsiä ja löytää paikkansa, sillä koiran kanssa yksiöstä perhe-elämään kolmioon ei käy käden käänteessä. Lisäksi, kun kaksi kotia kannetaan yhteen, on lopputuloksena melkoinen sekamelska, ja se jos minkä on minulle tuskaisaa.

Ensin me ollaan yhdessä melkein pari vuotta asuen erillämme. Oli siinä näkemisessä ja olemisessa jonkinlaisia haasteita sen vuoksi joskus aiemminkin, mutta ihan hulluksi se meni Noelin syntymän jälkeen. Pienen vauvan kanssa kahden asunnon välillä ravaaminen kaikkine tavaroineen oli ihan kammoksuttavaa. Nyt täällä saman katon alta on oikeastaan vaikea edes tajuta sitä, kuinka me kuvittelimme niin elävämme, selviävämme ja pärjäävämme. Perheenä. Loppuaikana, ennen yhteen muuttoa, en enää edes suostunut ravaamaan asuntojen välillä Noelin kanssa, sillä se kävi minulle aivan liian raskaaksi.

Takka on tämän kerrostalokodin luksusta
Takka on tämän kerrostalokodin luksusta

Miten vihasinkaan sitä kassielämää

Me ollaan tottakai vietetty paljon aikaa yhdessä ja samojen kattojen alla koko suhteemme ajan, mutta kahdessa eri asunnossa. Oli sekin aikaa. Aina oli tarvittavat kamat väärässä paikassa. Mitään ei voinut tehdä extempore, kun tarvittavia varusteita ei ollut mukana. Tai sitten liikut muutaman kilsan matkan yön tai kahden takia ihan järisyttävän kassin kanssa, kun varauduit siihen, tähän ja tuohon. Ihan puistattaa muistella, sillä tuollainen pakkaaminen, ramppaaminen ja kassielämä ei sovi minulle laisinkaan. Noelin isä jos kuka sen on nähnyt, ja valitettavasti myös kokenut. Olen joskus ajatellut, että jos minä olisin ollut erolapsi, ja joutunut vaihtamaan kotia viikottain, en todennäköisesti olisi selvinnyt siitä täyspäisenä tai järjissäni. Tuntuu, etten aina selvinnyt siitä kassielämästä ja ramppaamisesta kunnialla näin aikuisenakaan. Kipuilut täällä uudessa kodissa saman katon alla ei siis varsinaisesti liity siihen, että toisen kanssa olisi jotenkin uutta tai outoa olla, saati niihin pakkaamisiin tai kasseihin, vaan hieman toisenlaisiin juttuihin, joihin en oikeastaan ollut osannut varautua lainkaan.

Makuuhuone on Noelin sängyn katosta ja meidän uutta sänkyä ja peiliä seinällä vailla valmis

Hajonnut elämä ja koti

Tämän yhteen muuton myötä minun ja Noelin elämä sekä koti hajosi. Se on ollut päällimmäisenä tunteena näinä reiluna parina viikkona. Elämät ja kodit eivät hajoa näköjään vain erojen myötä, vaan myös yhteenmuuttojen. Samalla tavalla on rakennettava uutta, aloitettava tietyllä tavalla alusta ja tyhjästä. Me kuitenkin ehdimme Noelin kanssa elää lähes kolme kuukautta hyvin paljon keskenämme omassa kodissamme, hänen isän ollessa päivät töissä, emmekä nähneet tai olleet jomman kumman luona joka ilta. Elimme kodissa, jossa ei ollut mitään liikaa tai liian vähän. Kodissa, josta ei puuttunut mitään. Kodissa, jossa ei ollut mitään virheitä, puutteita tai moitittavaa. Kodissa, jossa sisustus oli juuri niin kuin pitää. Kodissa, joka oli meille täydellinen. Täällä kaikki on toisin. Koti ei ole täydellinen, vaan tähän hetkeen paras mahdollinen. Sisustus on tullut kahden eri asunnon kalusteista, ja ne riitelee. Ei sovi tähän asuntoon. Meille. Puutteita löytyy tällä hetkellä erityisesti verhoista ja moitittavaa keittiöstä. Ikkunasta sisään loimottavasta pihavalosta puhumattakaan. Tavaroita on siihen nähden liikaa, että kaikelle ei ole ainakaan vielä paikkaa. Elämme edelleen muutamien laatikoiden ja ympäriinsä lojuvien tavaroiden keskellä. Kun toinen on minimalisti, jolla on vain se, mitä tarvitaan ja toinen varautuu mahdolliseen ja mahdottomaan, on sekin saanut aikaan omat sointunsa. En halua kutsua meille edes vieraita, tupareista puhumattakaan, sillä minusta tuntuu, että asun ja elän osittain jonkinlaisessa varastossa. En vielä koe tätä kodiksi, saati kotiutuneeni. Se tekee olostani vaikean, sillä koti on minulle niin rakas ja tärkeä paikka.

Parvekeellakin on remontti keskeneräisenä meneillään ja sohva odottaa poispääsyä uuden tieltä
Parvekkeellakin on remontti keskeneräisenä meneillään ja sohva odottaa poispääsyä uuden tieltä
Lisäksi meille ehti Noelin kanssa muodostua omat jutut, rytmit ja rutiinit. Nyt niitä on jakamassa ja tuomassa omiaan toinen, kunnes taas tammikuussa se jotenkin muuttuu. Noelin isä on meidän kanssa kotona koko tämän joulukuun, ennen kuin lähtee taas tammikuussa töihin. Ei minun ole vaikea ”jakaa” Noelia. Päinvastoin. Minusta on ihanaa katsoa sivusta ja seurata, kuinka heillä isänsä kanssa on omat juttunsa. Erilaiset, mitä minä äitinä tarjoan, ja se, jos mikä on rikkaus. Kyse on asioista, uusista rytmeistä ja rutiineista ja siitä, että välillä niitä asioita hoitaa joku muu kuin minä. On huomioitava toinen, eikä vain astuttava ovesta ulos vaunuineen, kun siltä tuntuu. Meillä ei ole mitään selkeetä ”työnjakoa” sen lisäksi, että olemme sopineet minun hoitavan yön syötöt ja muut mahdolliset valvomiset. Noelin kannalta olen kuitenkin pyrkinyt pitämään asiat samankaltaisina. Lenkille, kaupungille, kauppaan, asioille, kävelylle jne. mennään aamupäivällä. Kylvetään tiettyinä viikonpäivinä. Joka ilta on samat rutiinit ennen nukkumaanmenoa, ja niin edelleen.

Keittiössä on puutteita astioiden lisäksi kalusteissa ja sisustuksessa. Ruokapöytä ja tuolit ovat vaihtumassa. Ruokapöydän yllä oleva valaisin on kysymysmerkki, tilassa kaikuu, puuttuu verhot ja yksi seinä on ihan autio....
Keittiössä on puutteita astioiden lisäksi kalusteissa ja sisustuksessa. Ruokapöytä ja tuolit ovat vaihtumassa. Ruokapöydän yllä oleva valaisin on kysymysmerkki, tilassa kaikuu, puuttuu verhot ja yksi seinä on ihan autio….  Tiskikoneen kalusteintegrointi on ihan peestä ja väärin rakennettu, yläkaapit asennettu aivan liian korkealle…

Sopeutumista

Ehkä tietynlainen suunnittelemattomuus sen osalta, kumpi hoitaa millon ja mitäkin, aiheuttaa hankaluutta sen osalta, että mahdollisen oman ajan käyttöä ei pysty etukäteen suunnittelemaan, jolloin sitä ei tule sen ilmaantuessa käytetyksi järkevästi ja tehokkaasti. Minun on esimerkiksi vaikea yhtäkkiä kääntää itseni luovaan työhön, kirjoittamaan tai kuvaamaan, jos Noelin isä nappaa iltatoimet ns. lennosta. Aiemmin oli sillä tavalla helpompaa, kun oltiin pääosin kokoajan kahdestaan, että tiesi, kuka tekee seuraavaksi ja mitä. Minä. Ehkä tämä on jonkinlaista oman paikan etsimistä ja löytämistä tässä elämässä, joka nyt jaetaan yhdessä. Kuinka se voisi edes käydä helposti, sillä vielä kesällä asuin koiran kanssa kahdestaan yksiössä. Nyt muutama kuukausi myöhemmin äitinä ja avopuolisona perhe-elämässä kolmiossa.

Minulla on kaksi kalustetta, jotka ovat seuranneet elämässäni vuosia kausia ja seuraavat vastakin. Toinen on tämä opelukoneen rungosta tehty pöytä, joka sekin on vailla lopullista paikkaa.
Minulla on kaksi kalustetta, jotka ovat seuranneet elämässäni vuosia kausia ja seuraavat vastakin. Toinen on tämä ompelukoneen rungosta tehty pöytä, joka sekin on vailla lopullista paikkaa. 

<3. Jennyfer

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *