Hae
Jennyfer

Paha paha korvike

Kaikki siitä, mitä ajattelen äidinmaidonkorvikkeista nimeä myöten. Miksi äidinmaidonkorvikkeella on niin negatiivinen maine? Miksi niin monen imettäjän mielestä se on pahasta? Entä jos et voisi syystä tai toisesta imettää, millä ruokkisit lapsesi? Minä koen suurta kiitollisuutta ja arvostusta äidinmaidonkorvikkeita kohtaan, sillä ”Oskarille” se on elinehto. Olemme panostaneet sen osalta laatuun, jonka sisällys ei katseita häpeä. Voiko äidinmaito olla korviketta heikompilaatuista? Kuka sitä tietää ja mistä, ketä on imetetty ja ketä ei?

”Hyvin on pärjännyt, vaikka vain korviketta saikin.”
”Hyvin on kasvanut, vaikka olen antanut vain korviketta.”
”Älä huoli, ihan hyvä lapsi siitä tulee korvikkeellakin.”
”Hyvin se kasvaa korvikkeellakin.”

Voi luoja, miten inhoankaan noita kommentteja! Vaikka ne ovat kaikki positiivisia, on niiden takana kuitenkin vahva ajatus, ainakin yleinen mielipide ja käsitys siitä, että korvikkeet ovat pahasta, tai ainakin, että vauvat kasvaisi niillä jotenkin eri tavalla, huonommin, kun rintamaidolla. ”Oskari” on ensimmäisen elinviikkonsa jälkeen saanut syödäkseen pelkkää äidinmaidonkorviketta, sillä rintojeni ihon rikkoutumisesta seurasi lopulta imetyksen täydellinen epäonnistuminen, josta voi kokonaisuudessaan lukea täältä. Minulle ei ole tullut mieleenkään, ei ennen omaa lasta, eikä nyt oman lapsen aikana, että äidinmaidonkorvike olisi jotenkin pahasta, huono, epäilty tai aliarvostettu juttu. Minulle ei ole tullut mieleenikään, että siitä olisi lapselleni jotain haittaa, tai että hän ei kasvaisi tai kehittyisi normaalisti sen avulla. Kommentit ärsyttävät siksikin, että minun oletetaan ajatelleen niin. On myöskin ollut aivan kamalaa lukea sellaisia imettävien äitien postauksia, jossa tunnetaan syyllisyyttä, jopa rikollisia tuntemuksia siitä, että lapselle annetaan imetyksen lisäksi syystä tai toisesta vähän korviketta. Kamalaa se on sen vuoksi, että minun lapselleni äidinmaidonkorvike on elinehto. Ikävistä sattumuksista johtuen en pystynyt häntä imettämään, joten koen suurta kiitollisuutta, että meillä on olemassa äidinmaidolle korvike, jolla lapsi pitää kylläisenä ja hengissä.

Ruokaheti tiiviissä katsekontaktissa äidin kanssa
Ruokaheti tiiviissä katsekontaktissa äidin kanssa

Vitamiinit ja kivennäisaineet

Käyttämämme äidinmaidonkorvike sisältää sellaisen määrän pelkästään vitamiineja ja kivennäisaineita, ja suurin osa luomulaatuisena, että minun ei ainakaan tarvitse olla lainakaan huolissani siitä, saako lapseni kasvamisen ja kehittymisen kannalta riittävän määrän tarvittavia ainesosia:

  • kivennäisaineet
    • kalsium, kalium, natrium, magnesium, rauta, sinkki, kupari, jodi, mangaani, seleeni
  • vitamiinit
    • A, D, E, K, C, B1, B2, niasiini, pantoteenihappo, B6, biotiini, foolihappo, koliini, inositoli, L-karnitiini

Äidinmaidon laatu

Sen sijaan tulin ajatelleeksi, kuinka paljon äidin ruokavalion laatu vaikuttaa äidinmaidon laatuun. Jos imettävä äiti syö ravintoarvoiltaan köyhää ruokaa, eihän äidinmaitokaan voi silloin olla laadukasta? Periaatteessa lienee mahdollista, että äidinmaito voi olla korviketta huonolaatuisempaa? Äidinmaidonkorvikkeessa on mm. ne kiistattomat edut, että tiedät tarkalleen mitä ja paljonko lapsesi syö. 

Rakkainta ikinä
Rakkainta ikinä

Et erota imetettyä tai korvikeruokittua

Miksi ihmeessä äidinmaidonkorvikkeet ovat niin huonossa arvostuksessa ja asemassa? Itse en näe niissä mitään väärä tai pahaa, vaan päin vastoin. Ne mahdollistavat lapselleni ravinnon ja parhaat mahdolliset ravintoaineet, jota minä en kehollani kyennyt hänelle tarjoamaan. En usko, että ketään pystyy sanomaan, kuka on kasvanut rintamaidolla ja kuka äidinmaidonkorvikkeella. En usko, että lapsen fyysisen tai henkisen kehityksen kannalta on merkitystä sillä, saako hän rintamaitoa vai äidinmaidonkorviketta, vaan ne ominaisuudet tulevat ihan muista jutuista. Se, että ei syystä tai toisesta imetä, ei tarkoita, että lastaan rakastaisi yhtään vähempää, lapsi saisi huonon kasvatuksen tai lapsi jäisi paitsi läheisyydestä. Saati, että olisit huono isä, äiti tai ihminen. Meillä ”Oskarille” on aina lämmin ja rakastava syli tarjolla, suukotteluista, hellyydestä ja rakastavista sanoista hän ei jää päivääkään paitsi. Hänen kanssaan on vahva katsekontakti pulloruokinnan yhteydessä. Äidinmaidonkorvikkeet ovat niin kehittyneitä nykyään, että meidän merkin sisällysluetteloa ei ainakaan häpeä katsoa lainkaan ja laadultaankin se on luomua. 

Äitin rakas sylimytty
Syli on paras paikka syödä ja nukkua

Sanahirviö

Kaiken lisäksi inhoan sanaa korvike, jota lyhennettynä äidinmaidonkorvikkeesta käytetään. Minulle tulee sanasta mieleen pula-aika, huono laatu ja jonkinlainen alemmuus. Korvike sanaa onkin käytetty erityisesti pula-aikoina erilaisten tuotteiden korvaajista, jotka olivat tietystikin alkuperäistään heikompi laatuisia ja valmistettu halvemmista aineksista (Lähde: Wikipedia). Ehkä tämä sana, korvike, jo pelkästään luo sen mielikuvan, että (äidinmaidon)korvikkeet ovat heikkoja ja huonoja. Mutta kuten sanottua, ainakaan meidän käyttämämme laatu ei ole heikko, saati häpeä. Minulla on täys luottamus äidinmaidonkorvikkeeseen, sillä lapsemme kasvaa ja kehittyy juuri kuten pitääkin ja aivan keskiarvojen mukaan. Me emme myöskään puhu korvikkeesta, vaan maidosta. 
<3. Jennyfer

Täydellisen epäonnistunut imetys

Se oli ensimmäisiä neuvolakäyntejä, kun minulta kysyttiin, miten suhtaudun imetykseen. Olin hämmästynyt, että miten niin miten suhtaudun. Se oli minulle niin itsestään selvää, että imetän. Naisen keho on luotu siihen, hänen kuuluu imettää. Ja sen lisäksi minä todella tahdoin imettää. Toiveissani oli puolen vuoden täysimetys. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kerron teille yhden naisen täydellisen epäonnistuneen imetyksen syyt ja seuraukset. 

Kesäkuussa neuvolan perhevalmennuksen imetysosuuden jälkeen olen kirjoittanut ajatuksistani imetyksestä näin:
”Enkä oikeastaan ymmärrä vieläkään, tämän päiväisen perhevalmennuksenkaan jälkeen, että minkälaisia ongelmia ja etenkin kuinka paljon niitä ongelmia sen kanssa kohdataan, kun jo ennen synnytystä järjestetään ihan erikseen aiheeseen vihkiytyneitä tilaisuuksia. Minulla on jokseenkin sellainen ajatus, että synnytyksen jälkeen tissi suuhun ja siitä se sitten lähtee ja luonnistuu. En voi välttyä ajatukselta, että miten entisaikaan naiset imetti lapsensa ilman minkään sortin imetysvalmennuksia? Kuinka pitkälle me oikeen olemme puusta pudonneet?”

Vähänpä tiesin. Kerron teille nyt omakohtaisen tarinani siitä, miten niinkin luonnollinen ja ikiaikainen asia, kuin imetys, voi epäonnistua täysin. Kun synnytyksen jälkeen sain poikani rinnalleni, kehottivat kätilöt heti imettämään. En tiedä, saiko hän heti imetyksi ensimmäiset tärkeät ternimaitotipat, mutta vauva kyllä tiesi heti, mitä tehdä ja kuinka imeä.

Ensimmäisiä hetkiä rinnalla
Ensimmäisiä hetkiä rinnalla

Imetyksen käynnistäminen

Kun siirryimme osastolle, imetys, sen yritys ja rintojen stimulointi jatkui. Vauva oli ihokontaktissa ja rinnalla yhtenään. Tämä oli tärkeää, sillä näin saisi maidon nousemaan, joka kohdallani ei tapahtunut vielä kahden sairaalavuorokauden aikana, joka on siis täysin normaalia. Vauva imi silti ahkerasti ja rintojani puristamalla näin, että hän saa niitä ensimmäisiä tärkeitä ternimaitotippoja. Muuta rinnoistani ei herunut.
Kätilöt kävivät pari kertaa katsomassa, miten imetys luonnistuu. Yksi ehdotti rintakumia, mutta ei joutanut sitä tuomaan. Sanoi, että pyydä yöhoitajalta. Pyysin, ja hän näytti nopeasti, miten se laitetaan paikalleen. Aamulla vuoroon tullut kätilö oli sitä mieltä, että minun ei kannattaisi sitä käyttää lainkaan, koska vauvalla on hyvä ote rinnasta muutenkin. Aamupäivällä minut pyydettiin mukaan imetystuokioon, jossa neuvottiin mm. erilaisia imetysasentoja. ”Oskari” nukkui niin sikeästi tämän opetustuokion, että emme päässeet yhdessä asioita harjoittelemaan. Tosin, meiltä luonnistui ihan perinteinen imetysasento kuitenkin. Kaikesta huolimatta minulle, ensikertalaiselle, jäi vähän sellainen maku suuhun, että olisi siinä imetyksessä voinut enemmänkin opastaa, tukea ja neuvoa.

”Oskari” viihtyi rinnalla taajaan. Toisen yön koittaessa, hän tuli rinnalle noin puoli kymmenen aikaa illalla. Olin valvonut pitkälti neljättä vuorokautta ja vielä yöllä kahden aikaa meillä oli käynnissä tämä sama imetystuokio. Kun kätilö kävi huonetoverini luona, pyysin, että ennen lähtöään tulisi käymään myös minun luonani. Kerroin hänelle, että olen ihan tuhannen väsynyt, valvonut monta vuorokautta putkeen ja vauva on ollut rinnalla yli neljä tuntia, eikä näytä poistumisen merkkejä, ja minä en enää pysy väsymyksestä tajuissani. Pyysin, voisiko vauva saada hieman korviketta, että saisin edes hetken nukuttua. Sain tylyn vastauksen, että korvike ei ole mikään vaihtoehto, ja niin hän käveli huoneesta pois. Tämä imetysrupeama jatkui 14 tuntia ja minä, äiti, tottakai valvoin vielä vähän lisää. Vaikka sairaala olisi kuinka imetysmyönteinen, niin kyllä sitä soisi jonkinlaista inhimillisyyttä asioita kohtaan kuitenkin. Maidon nouseminen tuskin jää siitä kiinni, jos vauva saa nälkäänsä edes hieman korviketta, ja hän äidin kanssa edes muutaman tunnin nukutuksi. Olisihan se ratkaisu helppo ja monen kohdalla saattaisi johtaa imettämättömyyteen. Minä kuitenkin halusin imettää, mutta myös hetken nukkua.

Ensimminen imetys muutama minuutti synnytyksen jälkeen
Ensimmäinen imetys muutama minuutti synnytyksen jälkeen

Kuinka kävi kotona

Seuraavana päivänä, kun olimme kotiutumassa, vuorossa ollut kotiuttava kätilö oli sitä mieltä, että vauva ei saa tarpeeksi maitoa, koska imetyksen turvamerkit ei täyty. No ei tietenkään saanut eikä täyttynyt. Maito ei vielä ollut noussut rintoihin, vaikka vauva siinä ahkerasti viihtyikin. Kätilö pyysi myös näyttämään, paljonko maitoa tulee, jos puristan käsin rintojani. Sitä ei tullut. Yhtään. Kotiinlähdön kynnyksellä saimme hieman korviketta jota syötin ruiskulla vauvalle. Kävimme ennen kotiuttamista lääkärin tarkastuksessa ja sain häneltä ohjeet lisämaidon antamiseksi korvikkeella. 
Kotona ”Oskari” käytännössä asui rinnalla ja se oli hyvä, sillä maito ei ollut vielä kunnolla noussut ja ainut keino nostattaa se, oli juuri vauvan asuminen tisseillä. Kaksi päivää kotiuttamisen jälkeen meillä oli sovittu tarkastuskäynti Naistenklinikalle bilirubiiniarvojen vuoksi. Aamun hämärässä aloin imettämään vauvaa ja jestas miten paljon se sattuikaan. Kivusta huolimatta sitkeäsi kuitenkin imetin. Olihan sen loogista, että rinnat olivat arat moisista imetysmaratoneista johtuen. Imetyksen jälkeen laskin vauvan sängylle ja menin suihkuun. Kun laitoin valot kylpyhuoneeseen, järkytyin. Tissini vuosivat verta! Ei ihme, että imetys ”vähän” sattui. Kun palasin suihkusta ja menin katsomaan, että vauvalla on kaikki hyvin, oli näky järkyttävä. Hän oli oksentanut sillä aikaa reippaasti verta. Näky oli kamala. Onneksi osasin yhdistää sen rintoihini. Hän oli imenyt niistä huomattavan määrän verta. Onneksi meillä oli heti aamusta se aika Naistenklinikalle ja pääsin purkamaan tilannetta kätilön kanssa. Verestä ei ollut luojan kiitos haittaa pienokaiselle, mutta pahoinvointia se juurikin aiheuttaa. Vauvan bilirubiiniarvojen lisäksi tutkimme rintani ja ne olivat niin rikki, että menivät määräämättömäksi ajaksi jäähylle, kunnes paranisivat. Kätilö epäili, että atooppinen ihoni olisi syyllinen rintojen ihon rikkoutumiseen. Iho ei ollut kestänyt jatkuvaa kosteutta ja imemistä, vaikka käytin rinnoissa Lanolinia. Näin alkoi meidän korvike-elämä.

Ensi-imetyksiä

Suru puserossa

Olin todella surullinen tapahtumista ja itkin, koska halusin niin paljon imettää ja ”Oskarikin” nautti rinnalla olosta paljon. Olo oli niin paska kun tuoreella äidillä vaan voi olla. Minkälainen äiti imettää lapselleen verta. Minkälainen äiti aiheuttaa lapselleen niin huonon olon. Minkälainen äiti mokaa heti. Minkälainen on äiti, joka ei pysty edes imettämään. Mikä tuuri sitten vielä kävikään, että sinä samaisena iltana maito ottaa nousi ja pakkautui rintoihin ihan kunnolla. Olo oli todella tukala. Rinnat olivat aivan tuhannen rikki ja täynnä maitoa. Yritin lypsää käsipumpulla maitoa niistä pihalle, mutta mitään niistä ei tullut. Sen sijaan rikkinäisiin nänneihin sattui ihan huolella. Itkin jälleen tuskaa ja epäonnistumista. En saa maitoa ulos edes pumpulla. Laitoin rintani Bepanthen kylpyyn liiveihin liivinsuojien kanssa ja päätin soittaa aamulla apua tilanteeseen. Ihan kaikista kauheinta oli syöttää ”Oskaria” pullosta, koska hän haistoi maidon pinkeissä rinnoissani ja hapuili kokoajan tissille. Oli niin satuttavaa olla sitä hänelle antamatta, sillä se olisi tehnyt meille molemmille pahaa. Minulle kipua ja hänelle huonovointisuutta. Itkin monta päivää sitä, etten voi antaa lapselleni sitä, mitä hän elämässä sillä hetkellä eniten tarvitsee ja haluaa. Olen äiti, enkä voi ruokkia lastani. Se tunne ja olo oli aivan kamalaa. Itkin ja pyysin lapseltani monta kertaa anteeksi hänen hapuillessa tissille, etten voi niitä hänelle antaa.

Apua etsimässä

Aamulla soitin meidät kotiuttaneelle osastolle, johon sai turvautua pari viikkoa kotiutumisen jälkeen. En saanut sieltä ketään kiinni, joten päädyin soittamaan neuvolaan. Sieltä neuvoivat, että rinnat pitäisi saada tyhjenemään keinolla millä hyvänsä rintatulehduksen mahdollisuuden vuoksi, ja muutenkin maidontuotantoa tulisi pitää yllä pumppaamalla, jotta imetys rintojen parannuttua onnistuisi. Jos rintojen antaisi vai olla, mitä ilmeisemmin saisin rintatulehduksen ja maidontuotanto ehtyisi, ennen kuin oli kunnolla edes päässyt vielä alkamaankaan. Sain vinkkejä koittaa saada maitoa ulos lypsämällä kuumassa suihkussa, jota olinkin jo koittanut, mutta siitäkään ei ollut mitään apua. Maito ei vain tullut ulos. Niin ikään sain vinkin pyytää pääsy Naistenklinikan imetysasiantuntijalle, joka neuvoisi ja auttaisi minua kädestä pitäen. Ensin piti vain saada yhteys kotiuttaneelle osastolle.

Kun imetys vielä onnistui
Kun imetys vielä onnistui

Iltapäivällä sain puhelimen päähän kätilön, jonka kanssa kävimme tilannetta läpi. Hän neuvoi ostamaan sähköisen rintapumpun, joka on manuaalista tehokkaampi. Hän neuvoi lämmittämään rintoja lämpimillä kääreillä, jotta rinnat pehmenisivät ennen pumppausta ja se helpottaisi maidon tulemista ulos. Minun tulisi pumpata maitoa rinnoista 8 x vuorokaudessa, jotta maidontuotanto pysyisi yllä, kunnes rinnat ovat parantuneet ja voisin taas imettää. Aivan järjetön show siihen nähden, että me ”Oskarin” isän kanssa asumme erillään, eikä minulla ollut toisia käsipareja apuna edes joka päivä, saati yö. Miten ihmeessä voisin lypsää 8 x vuorokaudessa vauvan hoidon lisäksi ja sen päälle, että hänkin syö sen 8 x vuorokaudessa. Tämän puhelun aikana pyysin myös lähetteen imetysspecialistille ja sain sen vasta reilun viikon päähän, vaikka tarvitsin asian kanssa apua heti, enkä viidestoistapäivä.

Yritystä riittää ja periksi ei anneta

”Oskarin” isä kävi ostamassa sähköisen rintapumpun ja minä aloin käyttämään sitä lämpöisten pyyhkeiden kanssa, jotta saisin rinnoissa jumittavan maidon pihalle. Vauvaa en edelleenkään voinut ”käyttää”, sillä nännit olivat niin halki ja kipeät. Mikä riemu, kun sain ensimmäiset maitotipat pihalle! Valitettavasti sitä tuli tunnissa vain vaivaiset 20 ml. Ei minulla olisi mitenkään aikaa tällaiseen muun vauvanhoidon ohessa. En voi roikkua pumpulla tuntia 8 x vuorokaudessa saaden ulos vain 20 ml. Minun olisi lisäksi pakko nukkua öisin sen päälle, kun olisin syöttänyt vauvan pullolla. En pysty jäämään hereille tunneiksi pumppaamaan rinnoistani ulos olemattomia tuloksia. Päätin, että nukun yöt syöttöjen välissä, sen on ehdottomasti tärkeää, ja pumppaan öiden ulkopuolella sen, minkä kykenen. Teen parhaani ja koitan olla stressaamatta. Valitettavasti ylsin vain kolmeen kertaan kahdeksasta, joka tarkoitti sitä, että mahdollisuudet imettää vielä rintojen parannuttua heikkenivät kokoajan hurjaa vauhtia. Maidontuotanto ei pysyisi yllä tällä menolla. En tiedä, olisinko onnistunut, jos siinä olisi ollut kokoajan toiset kädet hoitamassa ”Oskarin” ruokailua ja muuta hoitoa, jotta minä olisin voinut istua rintapumpulla. Toisaalta epäilen, että en olisi siitä huolimatta saanut ylläpidettyä tuotantoa, sillä siihen, että en saanut maitoa juuri nimeksikään tulemaan vaikutti varmasti se, että koin pumput, niin manuaalisen kuin sähköisenkin todella teennäiseksi, luonnottomiksi ja keinotkoiseksi koko touhussa. Eihän se ole sinne päinkään verrattuna vauvan tekemään stimulointiin. Olin varma, että jos joku, niin ”Oskari” olisi tehnyt ja saanut aikaan juuri sen, mitä piti, mutta nännien halkeamista ja verenvuodoista johtuen jouduin pitämään hänet kaukana rinnoistani, joka oli kerrassaan surullista.

Imetystä kotiuduttua
Imetystä kotiuduttua

Loppu

Viikko kului ja minä pystyin pitämään pumppausta yllä 3 x vrk sen sijaan, että sitä olisi edelleen pitänyt pystyä tekemään se 8. Muutaman päivän päästä rinnoista ei tullut enää edes sitä 20 ml pihalle, vain satunnaisia tippoja. Luotin vielä aikaamme imetysspecialistin luona. Koitti aamu, kun istuin vauva kainalossa vastaanotolla, ja kävimme tilanteen ja tapahtumat läpi. Kätilön mielestä tilanne olisi mahdollisesti vielä pelastettavissa, vaikka tissini tuntuivatkin jo ehtyneiltä, sillä vauva nautti rinnalla olosta silmin nähden ja hänen imuotteensakin oli kunnossa. Syy siis rintojen rikkoutumiseen oli mitä ilmeisemmin minussa, atooppisessa ihossani. Toinen rintani oli jo suhteellisen hyvässä kunnossa ja sillä pystyimme aloittamaan imetyksen uudestaan. Vauvaa tulisi pitää rinnalla imemässä niin paljon, kuin mahdollista, ja aina ennen pulloruokintaa, jotta maito saataisi vielä nousemaan ja tuotanto käyntiin. Korvikkeella paikkaisimme sitten sen, mitä tisseistä ei irtoa. Helpommin sanottu, kuin tehty. Kun vauva oli jo syönyt reilun viikon pullosta useita kymmeniä millejä kerta-annoksina, en voinut nälän tullen laittaa häntä tyhjille tisseille huutamaan. En voinut laittaa häntä tissille myöskään pulloruokinnan jälkeen, sillä hän oli vielä niin pieni, että jos nyt ei pullo suussa nukahtanut, niin heti sen jälkeen. Näin ollen meidän imetysrupeama ja tarina päättyy tähän. Maito ei enää noussut eikä tuotanto käynnistynyt. Kerron myöhemmin meidän korvikeruokailusta enemmän ja voi jestas, että vihaan sitä sanaa. Korvike. 
<3. Jennyfer