Hae
Jennyfer

31,5 neliötä: Kylpyhuone

31,5 neliötä on seitsemän postauksen sarja kodistani, jonka kolmas osa tämä Kylpyhuone on. Sarjassa esittelen kotini sisustuksineen huone huoneelta. Asunto sijaitsee 12/2017 valmistuneessa 12 huoneiston kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Olen asunut asunnossa sen valmistumisesta lähtien. Syksyn 2019 tullen jaan nämä neliöt lapseni kanssa.

Tervetuloa kotiini! Tänään kurkistetaan kylpyhuoneeseeni, joka on suhteessa asunnon muihin neliöihin valtavan kokoinen, enkä pistä sitä pahaksi lainkaan. Yleensä yksiöiden, etenkin vanhempien talojen, kylpyhuoneet ovat pieniä koppeja, joihin ei välttämättä mahdu edes pesukonetta, mutta uusissa taloissa jonkinlaiset esteettömyysvaatimukset ja -standardit taitaa sanella nykyään nämä jutut. Minun kylpyhuoneeseen astutaan eteisestä ja sinne mahtuu kaikki tarvittava pyykinkuivaustelineestä lähtien. Tilaa olisi myös pesukoneen päälle sijoitettavalle kuivausrummulle, mutta en ole ikinä ollut niistä innostunut tai kiinnostunut, sillä tiedän niiden kuluttavan vaatteita ihan älyttömästi. Eikä minulla ole koskaan niin kiire kuivata pyyhkeitä tai lakanoitakaan, etteikö ne joutaisi narulla kuivumaan. Kylpyhuoneessani on reilusti tilaa myös kuivailla ja rasvailla suihkun jälkeen. Lisäksi pidän sen värimaailmasta todella paljon. Tila on kaikkiaan järkevä malliltaan, kooltaan ja kalustesijoittelultaan.

Näkymä kylpyhuoneen ovelta
Näkymä kylpyhuoneen ovelta

Kylpyhone on väritykseltään valko-harmaa
Kylpyhuone on väritykseltään valko-harmaa

Mutta kylpyhoneen katto on lämmin puunsävyinen, mahdollisesti leppää
Mutta kylpyhoneen katto on lämmin puunsävyinen, mahdollisesti leppää

Kylpyhuoneessani on seuraavat tekstiilit:

  • Kylpyhuoneen matto (inhoan astua kylpyhuoneesta kosteilla jaloilla muuhun asuntoon)
  • Kylpypyyhe
  • Käsipyyhe
  • Pyykkipoikapussi
Ajan mittaan pyyhenaulakko täydentyy ”Oskarin” pyyhkeellä ja roikkuupa siinä usein myös ”Oskarin” isän käytössä oleva kylpypyyhe. Kylpytakkia minulla ei ole. Sellainen kyllä oli, mutta en pitänyt siitä sen paksuuden ja raskauden vuoksi. Olen hieman kaivannut sellaista etenkin, kun suihkun päälle rasvaan koko vartaloni, mutta en ole löytänyt vielä mieluisaa, joka olisi miellyttävää materiaalia sopivan kevyt päällä. Sellainen saattaisi olla jokin vohvelikankainen tai vastaava. 
Kylpyhoneen kalustusta
Kylpyhuoneen kalustusta

Pesukone kuivaustelineineen ja pyykkipoikapusseineen
Pesukone kuivaustelineineen ja pyykkipoikapusseineen
Kylpyhuoneessa on seuraavat kalusteet: 
  • Suihku, jossa pesuaineena vain palasaippua telineensä päällä
  • Lattiankuivauslasta
  • WC pönttö
  • Pöntönpuhdistusharja (ei näy kuvissa, on pöntön ja suihkuseinän välissä)
  • Lavuaari laatikostoineen
  • Peilikaappi
  • Pumppupullo saippualle
  • Pesukone
  • Pyykinkuivausteline
  • Pyykkipojat (pellavapussissa)
  • Kokoon taittuva amme vauvan kylvetysosalla
  • ”Oskarin” kylpyleluastia (näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa)
"Oskarilla" on kylpyhuoneessa jo oma kylpyleluastia, sillä hän on saanut nämä lelut ja tarvikkeet jo kauan aikaa sitten, vaikka pikkumies on vasta matkalla maailmaan. Kori sisältää myös kylpylämpömittarin ja tulee varmasti vielä täydentymään usealla lelulla.
”Oskarilla” on kylpyhuoneessa jo oma kylpyleluastia, sillä hän on saanut nämä lelut ja tarvikkeet jo kauan aikaa sitten, vaikka pikkumies on vasta matkalla maailmaan. Kori sisältää myös kylpylämpömittarin ja tulee varmasti vielä täydentymään usealla lelulla.
Kylpuhoneessa mahtuu kuivaamaan myös pyykin ja suihkussa käynnin ajaksi sen voi siirtää lavuaarin eteen pois tieltä
Kylpyhuoneessa mahtuu kuivaamaan myös pyykin ja suihkussa käynnin ajaksi sen voi siirtää lavuaarin eteen pois tieltä
Kurkistetaanpas sitten, mitä minun peilikaappini on oikein syönyt sisälleen. 
  • Alahyllyllä on minun, ”Oskarin” ja hänen isän hammasharjat mukeineen, tahnoineen, vaihtoharjoineen ja latureineen
  • Keskimmäisellä hyllyllä on vartalovoide (jota käytän myös jalkarasvana), kasvovoide, käsivoide, kasvonaamio (rakastan tehdä niitä kotona), Bepanthen (apu lähes mihin vaan iho-oireeseen), äitiyspakkauksessa tullut nännivoide sekä vanupuikkoja
  • Ylähyllyllä vasemmalla on ”Oskarin” isän hygieniatarvikkeita, keskellä minun vaihtoterällinen höylä sekä oikeassa reunassa jalkojenhoitovälineet: raspi, jalkakylpyaine ja kuorinta-aine
  • Meikit, ne harvat ja vähäiset joita käytän, kulkee minulla meikkipussukassa mukana repussa muiden pussukassa olevien tarvikkeiden ohessa
Peilikaapissa on peilipinta sekä edessä, sivuilla että sisällä ja sen alla on miellyttävä pehmeä valo
Peilikaapissa on peilipinta sekä edessä, sivuilla että sisällä ja sen alla on miellyttävä pehmeä valo

Peilikaapin sisältö, joka heijastuu moninkertaiseksi kaapin sisäosan peileistä
Peilikaapin sisältö, joka heijastuu moninkertaiseksi kaapin sisäosan peileistä
Kylpyhuoneessa oleva laatikosto on kiinteänä kalusteena lavuaarin alla ja sen ylälaatikko on syönyt sisälleen seuraavaa: 
  • Vessapaperirullia
  • Hiustenleikkuukone (minulla on 5 mm siili tukka, jonka ajelen kerran viikossa itse)
  • Palasaippua matkapussukassaan
  • Äitiyspakkauksessa tulleet kondomit ja liukuvoide
  • Kertakäyttö- ja kestoliivinsuojat, jotka saatu näytteenä sekä äitiyspakkauksessa
  • Terveyssiteet, jotka saatu näytteenä (nämä tulee käyttöön synnytyksen jälkivuodon osalta)
  • Pikkuhousunsuojat
  • Kuukuppi
Kylpyhoneen kaksi säilytyslaatikkoa sijaitsee lavuaarin alla
Kylpyhuoneen kaksi säilytyslaatikkoa sijaitsee lavuaarin alla

Ylälaatikon sisältö
Ylälaatikon sisältö

Alalaatikon sisältö koostuu pyykinpesuaineista, joiden osalta en todellakaan ole minimalisti
Alalaatikon sisältö koostuu pyykinpesuaineista, joiden osalta en todellakaan ole minimalisti
Ja sitten paljastuukin asia, jonka kanssa en todellakaan ole minimalisti: pyykinpesuaineet. Ne valtaavat wc-pöntön pesuaineen kanssa koko alalaatikon. Oma pesuaine on niin mustalle, valkoiselle kuin värillisellekin pyykille ja kaikki samaa merkkiä, johon olen uskollisesti ollut tyytyväinen jo useamman vuoden ajan. Sen lisäksi valkoiselle pyykille, kuten vaatteille, lakanoille ja pyyhkeille on jauhe, joka todella tuon valkoisen pyykinpesuaineen kanssa pitää ne puhtaan- ja kirkkaan valkoisina. Pyykkietikka on minulle melko uusi tuttavuus ja se on tullut jäädäkseen. Se tekee pyykistä ihanan pehmeän ja raikkaan, poistaa siitä pesuaine jäämät ja pitää pyykkikoneen todella puhtaana. Sen lisäksi se poistaa tehokkaasti tekstiileistä sähköisyyden, jonka vuoksi sen ihan alunalkaen ostinkin, sillä en edes muista, liekö koskaan olen käyttänyt pyykinpesussa huuhteluainetta, sillä jostain syystä inhoan sitä. Näistä pyykinpesumetodeistani en luovu, sillä vaatteet pysyvät todella hyvinä. Musta pysyy todella mustana ja valkoinen todella valkoisena. Värillisiä vaatteita minulla on vähemmän ja pesenkin käytännössä kaikki harmaat värillisille tarkoitetulla pesuaineella. Näillä pesuaineillani myös tekstiilien kuidut pysyvät hyvänä ja siistinä. Hyvälaatuiset vaatteet pysyvät uutta vastaavina erittäin pitkään ja näin ollen ne myös säilyttävät jälleenmyyntiarvonsa hyvin, mikäli niitä ei tule itse käyttäneeksi ihan loppuun asti. 
Laatikkoon on uutuutena hiljattain tullut myös ”Oskarin” tekstiileille tarkoitettu luonnonmukainen ja täysin hajusteeton pyykinpesuaine sekä pyykkietikka.
Kylpyhoneen sijoittuminen muuhun asuntoon nähden
Kylpyhuoneen sijoittuminen muuhun asuntoon nähden


Raskauden ja ”Oskarin” myötä kylpyhuoneessa on hieman lisääntynyt tavaramäärät, mitä ne ovat olleet aiemmin. ”Oskarin” myötä sinne on tullut lisää:

  • Kokoon taittuva amme vauvaosalla
  • Kylpylelut astioineen ja vedenlämpömittareineen
  • Äitiyspakkauksessa tullut hammasharja ja sittemmin ostettu hammasmuki
  • Hajusteeton pyykinpesuaine ja pyykkietikka
Itse raskaus ei varsinaisesti ole tuonut kylpyhuoneen sisältöön mitään uutta tai lisää, mutta tuleva synnytyksen jälkeinen aika ja imetys ovat lisänneet hetkellisesti sinne seuraavat tuotteet: 
  • Nännivoide
  • Terveyssiteet
  • Liivinsuojat
  • Kondomit
  • Liukuvoide

Lue myös:

Kiva kun kävit. Nähdään taas! Sarjan seuraava postaus ilmestyy 5.8.2019. 

(Kuvissa ja tekstissä esiintyvät tuotteet ovat pääosin ostettu itse, osa saatu äitiyspakkauksen mukana ja osa näytteinä).

<3. Jennyfer

Ekoteko: No ei oikeesti sinne päinkään

(Sisältää kaupallisia linkkejä ja nimiä, mutta ei yhteistyötä).

Halusin tehdä tämän postauksen ”Ekoteko” -sarjan alle, vaikka oikeesti koen, että juuri minäänlaista, ainakaan mitään merkittävää ekotekoa en todellakaan tullut tehneeksi, vaan päin vastoin, kannoin korteni kekoon todella huonojen valintojen puolesta, ja vieläpä maksoin siitä. Toisaalta, jos en olisi tehnyt valintoja niin kuin tein, en ehkä lainkaan olisi nähnyt Itämeren todellista ja karua merisairasta tilaa, jota tämä kirjoitus lähinnä koskee. Pohdin myös sitä, missä ovat rajani kokemieni elämysten ja luonnonsuojelun osalta, ja oliko toinen matkoista viehättävyydestään ja suunnitelmallisuudesta huolimatta sittenkään järkevä, kun oikeesti mitään shoppailtavaakaan ei edes ollut. 

Saaristomatka Aurinkolahdesta Hakaniemeen

Viikko sitten viikonloppuna tein kaksi saaristolaivareissua, toisen suunnitellusti ja toisen suunnittelemattomasti. Lauantaina vietin päivää Helsingin ihastuttavassa Aurinkolahdessa kävellen rannalla, nauttien keittopäivällistä muurinpohjalettuineen Cafe Kampelassa ja ravintola Loiston terassilla jäätelön ja veden voimalla. Huomion kiinnittivät merellä seilaavat ja Aurinkolahteenkin tulevat saaristolaivat ja niinpä alkoi selvitys, mihin niillä oikein pääsiskään. Kävi ilmi, että yksi reitti olisi Vuosaaresta Hakaniemeen ja sen kyytiin ehtisi vielä illan viimeiselle vuorolle. Siltä istumalta vaihtui paluureitti metrosta saaristolaivaan. Kukapa ei mieluummin ihastelisi puoltatoista tuntia Helsingin upeaa saaristoa idän metromatkan sijaan. Ilta merellä oli aika viileä eikä päällä ollut täysin sopivan lämmintä varustusta kestääkseen koko matka kannella, vaan iso osa matkasta tuli istuttua sisällä ihastellen näkymiä (erittäin paskasten) ikkunoiden läpi. Huomio sieltä kiinnittyi enemmän itse saariin ja niissä olevaan viikonloppuelämään, kuin veteen.

Helsingin saaristoa
Helsingin saaristoa

Runebergilla Porvooseen

En ehtinyt montaakaan tuntia nukkumaan saaristomatkan päälle, kun jo seuraavana aamuna piti suunnata suunnitellusti Kauppatorille, josta Runeberg kuljettaisi kolmen ja puolen tunnin ajan niin ikään pitkin saaristoa Helsingistä Porvooseen. Aamu oli erittäin lämmin ja aurinko paahtava, varmasti yksi tämän kesän kuumimmista päivistä. Se jätti merkkinsä myös poskipäihin, käsiin ja kengän rajat erittäin turvonneisiin raskausajan jalkoihin. Runebergilla on mahdollista tehdä meno-paluu reissu, mutta olimme päättäneet jo aiemmin, että paluu Helsinkiin tapahtuisi oman aikataulun mukaan myöhemmin linja-autolla. Itse en ainakaan olisi enää edes jaksanut istua toista kolme ja puolituntista takasin päin laivassa samaa reittiä pitkin, sillä jo pelkästään raskausviikon 33 lopussa sekä pakaroiden että jalkojen päällä oleminen on haastavaa ja sitä pitää vuorotella taajaan. Näin ollen vajaa tunnin linja-automatka takaisin oli jo pelkästään minun olooni nähden paras ratkaisu sen lisäksi, että hengailuaikaa Porvoon vanhaan kaupunkiin jäi juuri niin pitkäksi aikaa, kun itse hyväksi koki. 
Näin jälkeen päin ajateltuna paluumatka linja-autolla oli myös henkilökohtaisena ekotekona todennäköisesti Runebergia parempi vaihtoehto, sillä olin moneen otteeseen järkyttynyt saaristomatkan aikana, miltä meidän Suomenlahtemme näyttääkään. Todennäköisesti se näytti edellisenä iltana extrempore saaristoristeilyllä aivan samanlaiselta, mutta en vain tullut sitä (erittäin paskasten) ikkunoiden takaa nähdyksi. En missään nimessä tarkoita, että syy olisi yksin Runebergin, mutta Itämeren yksi saastuttavampia tekijöitä on nimenomaan laivaliikenne (lähde: WWF). En myöskään tiedä, olisinko edellisenä iltana perunut menomatkaa Porvooseen vesireittiä pitkin, jos olisin tämän totuuden jo silloin nähnyt. Ainakin olisin harkinnut tekojani. Tiedän, että nämä saaristolaivat ovat saastuttajina kärpäsen kakka kokonaisuudessa isojen laivojen ja alusten rinnalla, mutta niin se on senteissäkin miljoonan euron alku. 
Helsinki - Porvoo välinen merialue oli käytännössä sinilevästä vihreä
Helsinki – Porvoo välinen merialue oli käytännössä sinilevästä vihreä

Missä ovat rajani luonnonsuojelun ja elämysten osalta

Runebergin kyydistä kuvaamani sinilevät saavat minut todella miettimään, mikä on merkityksellistä ja tärkeää. Kaikki tämä näky saa minut ainakin jatkossa etsimään tarvitsemiani asioita Suomessa tuotettuna entistä varmemmin. Tämä saaristomme idyllisine mökkeineen ja taloineen on äärimmäisen kaunis, mutta mikä viehätys sen asukkaillekaan on tästä järkyttävän saastuneesta merestä? Tuntuu hieman hölmöltä, että tulin oikein kahtena päivänä peräkkäin maksaneeksi siitä, että saastutetaanpas vähän lisää. Ugh! Toisaalta mietin, missä menee omien elämysten ja kokemusten sekä luonnonsuojelun rajat? Kuinka paljosta ja minkälaisesta matkailusta olen valmis tinkimään pallomme hyvinvoinnin kannalta, joka elämysten ja kokemusten lisäksi on minulle äärimmäisen tärkeää? Minkälaisen matkan olen valmis perumaan tai vaihtamaan toisenlaiseksi vain siksi, että tämän pallon hyvinvointi osoittautuu omaa kokemustani tärkeämmäksi? Jokseenkin koen materiaalin osalta nämä asiat paljon helpommiksi johtuen ehkä siitä, että olen sen osalta tehnyt töitä jo muutaman vuoden ollakseni tässä minimalistisessa pisteessä, näiden matkailuasioiden avaavani silmäni vasta nyt. 
Järkyttävä sinilevänäky Suomenlahdella sairaasta Itämerestä
Järkyttävä sinilevänäky Suomenlahdella sairaasta Itämerestä

Shoppailusta

Turha ostaminen ja kuluttaminen on yksi luontoa saastuttavista tekijöistä, jota itse pyrin välttämään viimeiseen asti. Harmillista ei ole edes se, että Porvoon vanhassa kaupungissa liikkeet menivät todella aikaisin kiinni, emmekä ehtineet pyörähtää monessakaan, vaikka mukulakivikadut tulvivat vielä porukkaa. Kuinka paljon järkevämmin kaiken ajan voisikaan käyttää, kun tekemällä matkoja sellaisiin ostospaikkoihin, joista ei kuitenkaan aio, tai ole tarvetta ostaa yhtään mitään? Vaikka saaristomatka oli ilman sinilevää viehättävä, päivä mukava ja vanha Porvoo äärimmäisen kaunista katsottavaa, oliko siinä koko reissussa lopulta mitään järkeä? Entä, jos sen olisi jättänyt kokonaan tekemättä? Mistä olisin jäänyt paitsi tätä heräämistä ja havahtumista lukuun ottamatta? Ainakin olisin yhtä taivaallista kotimaista käsintehtyä kauramaitopalasaippuaa köyhempi. Se on ainut asia, jonka reissusta ostin ruuan, jäätelön ja matkalippujen lisäksi. Sen tuoksu on vastustamaton, ainesosat täysin luonnonmukaisia, eikä se jätä mitään muuta jälkeensä, kuin paperipussin, jonka kiikutan kotona paperinkeräysastiaan. En ole enää pitkiin aikoihin käyttänyt peseytyessäni mitään muuta, kuin luonnonmukaista palasaippuaa, joten tämä ostos ei ollut senkään osalta minkäänlainen turhuus. Lisäksi sen käyttö ei myöskään saastuta vesistöjämme yhtään lisää. Mikäli en olisi ollut raskaana, vaan kroppani osalta edes sinne päin normaaleissa mitoissani, olisi todennäköisesti käynyt sijoittamassa eurojani hurmaavassa By Pia’s liikkeessä johonkin kotimaiseen, pitkäaikaiseen ja tarpeelliseen pellava- tai bambuvaatteeseen, sillä vaatevarastoni alkavat olemaan melko ehtyneet. Koska sekin jäi tekemättä ja jatkoa ajatellen lähin liike sijaitsee kotoani vain 2 km kävelymatkan päässä, oli näissä reissuissa niitä ekotekojakin merimatkoja lukuun ottamatta. 
Kauramaitopalasaippua paperipussissa
Kauramaitopalasaippua paperipussissa

Kotimainen, käsintehty ja luonnonmukainen kauramaitopalasaippua
Kotimainen, käsintehty ja luonnonmukainen kauramaitopalasaippua
Lue myös: 
Ekologisuus on minulle tärkeä arvo. Luonto ja siellä liikkuminen on minulle todella rakkaita asioita, henkireikiäni. Haluan tehdä osani, että voin myös säilyttää sen kauneuden, puhtauden ja monimuotoisuuden seuraavillekin sukupolville, kuten omalle ”Oskarilleni” ja hänen mahdollisille jälkeläisilleen. Ekologinen (perhe-)elämä on yksi blogini kantavista teemoista.
<3. Jennyfer