Hae
Jennyfer

Yks norsu täällä moi

Vaikka raskaus onkin onnellisinta ja ihmeellisintä, mitä minulle on koskaan tapahtunut, en silti ole löytänyt nautintoa tästä kehollisesta norsunomaisesta olotilasta. Yksi asia kuitenkin tekee poikkeuksen, joka onkin koko raskauden paras juttu. Minkälaisia ovat raskauden jälkeiset kehohaaveeni ja kuinka kieroutunut kehonkuvani olikaan ennen raskautta? 


”Olet erityinen jo ennen syntymääsi, enkä voi vieläkään ymmärtää, miten ihmeessä olet päätynyt hedelmöittymään juuri minuun.”

Olen tottakai maailman onnellisin siitä, että saan kokea raskauden, sillä teinhän reilu kolme vuotta sitten keväällä lapsettomuustuomion jälkeen pitkään töitä sen kanssa, kun lopulta hyväksyin, että en saa sitä koskaan kokea, eikä minusta tule koskaan äitiä. Siitä huolimatta ainut nautinto, mitä tästä koko raskauden olotilasta olen löytänyt, on sinun liikkeesi. Mikään ikinä eikä koskaan ei ole tuntunut niin hienolta ja ihmeelliseltä. Muuten olenkin pääsääntöisesti kokenut oloni tosi kömpelöksi ja tukalaksi tämän iso ja edelleen kasvavan vatsan kanssa, eikä kutakuinkin koko raskauden seuranneet alavatsa- ja liitoskivut asiaa myöskään paranna. Päivääkään tästä en silti antaisi pois, sillä kasvaahan sisälläni jotain äärimmäisen ihmeellistä, arvokasta ja tärkeää. Sinä. Olet erityinen jo ennen syntymääsi, enkä voi vieläkään ymmärtää, miten ihmeessä olet päätynyt hedelmöittymään juuri minuun.

Varhaisultrassa helmikuussa 2019
Varhaisultrassa helmikuussa 2019

”Yksikään kakslahkeisen hauis-, reisi- tai pakaralihas ei ole vahvempi kuin raskaana olleen ja synnyttäneen naisen keho.”

Naisen keho se vasta vahva onkin

Vaikka raskauden, tai ainakin siitä seuranneen vatsan varsinaisen nautinnon puuttuessa, kannankin tämän kaiken suurella onnella ja ylpeydellä, en ole voinut välttyä ajatuksilta, ehkä paikoittain jopa haaveilta, raskauden jälkeisestä kehostani. Olo on usein niin norsu: kömöpelö, iso, lyllerö ja kankea, etten tunnista kehoani omakseni. Ei ehkä mene päivääkään, ettenkö ihmettelisi tätä kaikkea, mitä vartalolleni on tapahtunut ja vielä tapahtuu. Vaikka yleisesti ajatellaan, että miehen vartalo on fyysisesti naista vahvempi ja voimakkaampi, niin höpönlöpön. Yksikään kakslahkeisen hauis-, reisi- tai pakaralihas ei ole vahvempi kuin raskaana olleen ja synnyttäneen naisen keho. Minkä valtavan fyysisen työn se tekeekään uuden elämän edessä. 
Raskausviikko 25
Raskausviikko 25

”Olen 160 cm pitkä ja painoin 65 kiloa.”

Kieroutunut kehonkuva

Raskauden jälkeisissä kehoajatuksissa, ja myös niissä -haaveissa, on osaltani kyse siitä, että pääsisin palaamaan takaisin siihen vartaloon, josta tälle uskomattomalle matkalle lähdin. Mutta tiedättekö, osaan arvostaa sitä kehoa vasta nyt. Silloin, ennen raskautta, koin itseni lihavaksi. Olen 160 cm pitkä ja painoin silloin 65 kiloa. Harrastin 4 x viikossa crossfitiä, 1 x uintia ja 7 x koiran kanssa lenkkeilyä. Sen lisäksi söin erittäin monipuolisesti ja terveellisesti. Näin jälkikäteen, ollessani nyt raskausnorsuna, voin vain todeta, että olinhan minä oikeesti kropaltani hyvässä kunnossa. Olen katsonut muutamia valokuvia niiltä ajoilta ja ihmetellyt, miten kierosti kehonkuvani silloin näinkään. Olen oikeastaan ollut hieman huolissani siitä, miten vääristynyt se kuva silmissäni on silloin ollutkaan. Olen nähnyt peilistä ihan eri kokoisen ihmisen, mitä todellisuudessa olen ollut. Nimittäin nyt, kun katson silloisia housujani, joihin en ole mahtunut sitten maaliskuun alun, mietin, että miten ihmeessä olen voinut mahtua niihin, niin pieniin housuihin, ja näyttää vielä mielestäni lihavalta!?!? Ne housut on XS-S kokoisia, joiten oikeesti kovinkaan isosta ihmisestä ei ole voinut olla kyse.
Raskausviikko 26
Raskausviikko 26

Uskon vahvasti siihen, että tämä raskaus tulee antamaan minulle ihan uutta suhteellisuudentajua sen jälkeisen kehoni osalta. Ehkä tarvitsen tämän ääripään, jotta osaan ja pystyn taas nähdä oikein ja arvostmaan jotain muuta. 
<3. Jennyfer

Ekoteko: Täydellinen suoritus vaatteiden loppuunkäyttämisen osalta

Minkälainen ihminen haluaisin olla vaatteideni osalta ja mistä löytää omaan tyyliin se persoonallinen juttu? Miten minimalismi ja ekologisuus näkyy minun vaatearjessani ihan niiden pienimpienkin yksilöiden osalta? Mitä kulutin totaalisen loppuun ja kuinka suuren tyydytyksen se toikaan? Missä vaiheessa ostin uutta ja kuinka paljon niitä sitten tarvitaankaan? Mielenkiintoista lukumatkaa yhdenlaisen ekoteon parissa. 


”Sehän on pelkkää rahan ja luonnonvarojen tuhlaamista.”


Olen pitkään haaveillut siitä, että voisin olla sellainen ihminen, joka käyttäisi aina kaikki vaatteensa viimeisen päälle loppuun asti, ennen kuin laittaa ne pois. Että ne laitettaisi pois juurikin siitä syystä, että ne on niin kulunut, ettei niitä voi enää käyttää. Ihan liikaa olen sortunut siihen, että sitä on tullut vuosien myötä ostettua alennuksesta, halvalla ja millon mistäkin läjäpäin sellaista, mitä ei sitten lopulta käytäkään. Ihan hirvittää. Onneksi olen päässyt siitä huonosta tavasta irti ja eroon. Sehän on pelkkää rahan ja luonnonvarojen tuhlaamista, puhumattakaan niistä ihmisistä ja heidän palkoista sekä työolosuhteista, jotka niitä tekevät. En tarkoita, että haluaisin kulkea missään todella kulahtaneissa ja rispaantuneissa rönttösissä, kunnes ne totaalisesti repeää ja ratkeaa päälle, vaan että vaate olisi sen näköinen, että sitä on todella käytetty ja siitä on tykätty, eikä sen, että sitä on pidetty, pesty kerran ja roikotettu henkarissa.

kevät kengät ilman sukkia
Kevät ja kengät, jotka eivät sukkia kaipaa

Persoonallisuus ja huomionherättävyys pukeutumisessa

Ehkä oma tyyli on ajoittain kateissa, vaikka hyvin tiedänkin, minkälaisissa vaatteissa viihdyn kaikista parhaiten. Pitääkö ylipäätään olla mitään tiettyä tyyliä? Vaatekaapissahan voisi olla pieni setti hyvinkin erilaisia luottovaatteita, jolloin kyllästymistä tuskin pääsisi sitäkään vertaa tapahtumaan, kun nimenomaan olisi sitä erilaisuutta, eri tyylejä. Minusta olisi kuitenkin kiva löytää sellainen persoonallinen oma juttu, josta minut pukeutumisessani tunnetaan. Työpaikallani on eräs mies, jonka pukeutuminen on muuten aika perus, siniset kuluneet farkut ja melko tavallinen t-paita, mutta hänellä on joka päivä todella värikkäät ja/tai kirjavat, huomiota herättävät sukat jalassa. Lisäksi hän käärii hieman farkkujen puntteja, jotta sukat todella erottuvat. Jalassa on lisäksi avonaiset sisäkengät. Mielestäni aivan mahtavaa! Vaikka vaatekaappi muuten olis miten ”tylsä” ja ”perus”, voi tuollaisilla pienillä ja edullisilla investoinneilla pukeutumisesta tehdä todella hauskan ja persoonallisen. Saman asian voisi ajaa näyttävät huivit, kaulakorut tai päähineet. Itse rakastan hattuja ja päässäni nähdäänkin usein sellainen. Ehkä niiden käytössä on, mutta itse hatuissa ei niinkään mitään järin personallista. Nekin kun ovat väreiltään sitä mustaa, harmaata ja valkoista.

”Olen jotenkin tässä raskausaikana, päälle sopivien vaatteiden vähyydessä, löytänyt pukeutumisen syvimmän ytimen.”


Sukkien tuoma tyydytys

Koska olen sillä tavalla minimalisti, vaikkakin samalla melkoinen visualisti, että haluan kotonani olevan vain sen, mitä todella tarvitsee, pätee se sama ajattelumalli myös vaatteisiin. 31,5 neliön yksiössä, jota alkusyksystä asutan yhdessä sinun, ”Oskarin” kanssa, ei onneksi liiemmin ole tilakaan millekään ylimääräisen säilömiselle ja hautomiselle, vaan jokainen hankinta on tehtävä perin pohjin harkiten. Minun vaatekaappini, ulkovaatteita lukuun ottamatta, on hyvin pieni. Vain yhdellä ovella, lyhyellä tangolla ja kolmella hyllyllä varustettu pieni komero, jossa nyt raskausaikana tyhjää tilaa on yllin kyllin ja se imee sisäänsä myös laukkuni. Olen jotenkin tässä raskausaikana, päälle sopivien vaatteiden vähyydessä, löytänyt pukeutumisen syvimmän ytimen, ja tulenkin kirjoittamaan siitä varmasti myöhemmin enemmän. Sen sijaan halusin jakaa teille nyt iloni siitä, kuinka todella käytin kaikki sukkani totaalisen loppuun, ennen kuin ryntäsin ostamaan uusia. Pärjäsin viimeiset viikot enää vain kahdella parilla, joista nyt viimeinenkin yksittäinen kappale sanoi sopimuksensa irti. Tilannetta tietysti helpotti se, että nyt on kevät ja minä kuljen pääsääntöisesti kaksissa sellaisissa kengissä, joissa en edes käytä sukkia. Sain valtavaa tyydytystä siitä, että olin käyttänyt jotain näin loppuun, ennen kuin heitin mitään pois tai ostin uutta tilalle, koska haluaisinhan olla se ihminen…

lempusukat
Olen vuosia käyttänyt tätä samaa sukkamerkkiä, josta en luovu

Minun ekologinen sukkatyylini

Minun kaikki sukkani ovat vuosikausia olleet täsmälleen samanlaisia ja aina samalta merkiltä, mustia ja lyhytvartisia. Koskaan ei pesun jälkeen tarvitse etsiä sukille pareja, koska kaikki ovat pareja myös keskenään. Jos yksi hajoaa, voi sen toisen vielä käyttää toisten kanssa ja niin edelleen. Näin saa lopulta myös useampia käyttöpareja, mitä sukkia on alun perin ollutkaan.  Nämä samat sukat sopivat niin arkeen kuin urheiluunkin. Vaikka kuinka ihailen kollegani persoonallista sukkatyyliä, minä en luovu omastani.
Paljonko niitä sukkia sitten tarvitaan? No ei paljonkaan. Koska minä jouduin nyt kerralla uusimaan koko sukkavarastoni, ostin 8 paria. Saman määrän, kuin minulla on alushousuja. Sukat ja alushousut vaihdan päivittäin. Kahdeksat alushousuni, niin ikään mustat ja kaikki samanlaisia, eivät lopu ikinä kesken. Siis että ikinä olisi ollut edessä sellainen tilanne, että ei olisi laittaa jalkaan puhtaita alushousuja. Tarvittava määrähän on riippuvainen pesutiheydestä. Kahdeksalla parilla, niin alushousuja kuin sukkiakin ja jokapäiväisellä vaihtorytmillä pärjää niin, että vaatteita pitää pestä vain kerran viikossa, joka on mielestäni vähän. Edellisen kerran ostin vastaavan sukkasettini n. 1,5 vuotta sitten. Näin ollen pärjäsin 8 sukkaparilla n. 550 päivää ja minulla oli joka päivä laittaa puhtaat (ja ehjät) sukat jalkaani. Tuo sukkasetti maksaa suunnilleen 26 euroa, joten investointi ei ole iso ja ne tuli todella käytettyä jokaista senttiä ja puuvillapoimua myöten.

loppuunkäytetty sukka rikki
Totaalisen loppuun käytetty viimeinenkin yksilö

Lue myös: 

<3. Jennyfer